Käytiin toko-kentällä töiden jälkeen. Koirat vähän rälläsivät ja Assi meni takaisin autoon. Siinä silmänräpäyksessä äiti-tytär-tiimi katosi toko-kopin  taakse. Näin, että jotain syödään, ja juoksin karjuen paikalle.  Viimeiset hotkaisut ja toista kautta karkuun! Tyypit komennettiin välittömästi autoon. Henki haisi hyvin muhineelle ihmisen kakalle, että voi oksennus! Muutama kökkäre oli Saagalla päälaellakin. Hyytävän hiljaisuuden vallitessa - ikkunat auki - ajelimme kiireesti kotiin. Koirien pääosasto ja suuosasto kuurattiin ja huuhdeltiin perusteellisesti. Tänään minun naamani ei todellakaan osu kosketusetäisyydelle!

Mikseivät ihmiset korjaa jätöksiään?!!!