Oltiin tänään toko-treeneissä Saagan kanssa. Ja sitä ennen ehdittiin piipahtaa 20 minuuttia näyttelytreenissä, jotka olivat samalla kentällä. Kopeloinnissa Saaga edelleenkin vähän ämpyilee, mutta näyttelyseisominen sujuu jo. Jotenkin en hirmuisesti syty tuohon näyttelytouhuun, mutta yritetään nyt treenata sitäkin.

Sen sijaan toko on niin kivaa. Paikalla oli Saagan lisäksi vain yksi muu koira. Aloitettiin paikallamakuulla. Todellista häiriötreeniä oli tiedossa, sillä kentällä parveili paljon koiria näyttelytreenaamassa, juoksentelemassa hihnassa ja vaeltelemassa muuten vain. Mentiin piiloon auton taakse. Ekaa kertaa pitemmäksi aikaa piiloon, sillä maneesiaikaan kävin vain muutaman kerran ulkona. Saaga makasi kauniisti. Alussa se rauhoitteli itseään nuoleskelemalla huuliaan, sitten rauhoittui ja minuutin päästä kävin palkkaamassa. Se ei hermostunut palkkauksesta vaan jäi kauniisti paikalleen, kun palasin piiloon auton taakse. Jostain näyttelyryhmästä kuului hurjaa haukkumista, jolloin Saaga taas lipoi huuliaan rauhoittuakseen. Paikallamakuu oli reilu kaksi minuuttia ja sujui ensikertalaiselta häiriötreenaajalta aivan mahtavasti.

Sitten tein avo-hyppyä. Kerran aiemmin oltiin käyty tekemässä pari kertaa hyppyä. Nyt käskin koiran hypätä ja kun se kääntyi, näytin kädellä ja sanoin istu. Sitten kutsuin sen sivulle. Kaikki sujui hienosti. Parilla seuraavalla kerralla ei tarvittu käsiapuakaan vaan Saaga suoritti koko liikkeen oikein. Ainoa korjattava on, että se istuu aika lähelle hyppyä ja kun se lähtee tulemaan luokseni, se voi kolauttaa hyppyyn itsensä. Eli pitäisi saada Saaga vähän kauemmaksi hypystä istumaan, jotta palaaminen sujuu paremmin. Mutta käsittämättömän nopeasti se tämän liikeen idean omaksui.

Saija käskytti meillä seuraamista. Seuraaminen tapahtui aika lähellä autoja, jotka selvästi häiritsivät Saagaa esim. käännöksissä, jolloin se jäi tuijottamaan jotain autoa ja jäi jälkeen. Kun tehtiin pieniä siirtymiä sivuille ja eteen sekä käännöksiä paikalla, Saaga skarppasi ja sen jälkeen seuraaminen oli erittäin upeaa. On se niin hyvä!

Tein ruudun. Tähän asti on ollut purkki ruudussa. Purkin päällä on nami ja sisällä toinen, jonka käyn antamassa, kun koira seisahtuu ruutuun. Nyt ei ollut purkkia vaan targetlevy, jossa oli yksi nami. Saaga meni ekalla kerralla vähän epävarmasti ruutuun, mutta jäi seisomaan odota-käskyllä targetin viereen, kunnes tulin palkkaamaan ruutuun. Toisella kerralla se meni ruutuun vauhdilla ja käskin sen makaamaan. Onnistui. Kolmannella kerralla käskin sen ruutuun, jäin paikoilleni odottamaan ja käskin makaamaan kaukaa. Onnistui sekin. Voi hitsiläinen, millainen huippukoira! Se osaa niin helposti kaikki uudet jutut, että ihan pelottaa, milloin tulee ensimmäinen takapakki. Mutta nyt nautitaan kaikesta osaamisesta.

Lopuksi aloitin liikkeestä pysäytyksen kehittelyä. Ikinä aiemmin ei tätä olla tehty. Leikitin Saagaa pallolla, heitin muka ja Saija samalla kutsui Saagaa kauemmaksi. Kun se oli kauempana, kutsuin nimeltä ja heilautin kättä kuin palloa heittääkseni. SE PYSÄHTYI! Sitten heitin pallon. Tätä toistettiin vielä kaksi kertaa ja kaikilla kerroilla se pysähtyi hienosti käden heilautukseen. Kun tämä liike on Assilla vielä niin alkutekijöissä, on käsittämätöntä, että pikku hömötiainen on tietyllä lailla paljon pitemmällä, vaikka vasta aloittaa liikettä.

On mulla hyvä koira!