Erittäin eritepitoinen päivä siis. Kun heräsin ryytyneenä - kuka käski lukea kirjaa yöllä puoli kahteen ?- eteisen lattialla odotti ylläri. Saaga oli aamuyön aikana pusannut kasan. Ehkä se on yrittänyt jotain piipata, mutta luulen, että kun vihdoin kirjan äärestä pääsin nukkumaan, uni oli syvää enkä kuullut mitään. Kun sitten korjailin kasaa lattialta, kyseinen leipojamestari hypähti kohti naamaani niin, että sen kova kallo osui nenään. Verta alkoi suihkuta rivakasti, ja sitä sitten aikani tyrehdytin. Voiko ihanammin aamun enää alkaa? Iltapäivällä odotti vielä pieni tortellino eteisen lattialla. Lenkillä pohdin mahan sekoittajaa. Joko syyllinen on eilen annettu siankorva tai sitten kuravesi, jota Saaga on juonut useammastakin lätäköstä. Jotenkin kallistun siankorvaan päin. Aamupäivä oli koirilla paastoa ja lenkin jälkeen Saaga sai vain pienen koiramuona-annoksen kuorrutettuna raejuustolla ja jauhetulla Inupektilla. Eiköhän tämä tästä ohi mene. Sadetta taas ulkona lorottaa, joten rauhaisa ilta luvassa kera sukankutimen - ja aikainen nukkumaanmeno.

Se kirja muuten oli Stieg Larssonin dekkaritrilogian kolmas ja viimeinen osa Pilvilinna, joka romahti. Todella hyvä ja piti otteessaan loppuun asti. Suosittelen!