Käytiinpä kisailemassa Mikkelissä kera Johannan ja Peetun. Tuomarina toimi Minna Räsänen.

Saaga kävi ekalla radalla kuumana pomppien kättäni vasten. Ei ohjauskaan joka kohdassa ollut oikein hienoa, mutta viimeinen virhe, putkeen meno puomilta - ja hylky,menee kyllä Saagan piikkiin. Aika vaikeita vientikulmia radalla oli. Ja kontaktit on otettava haltuun. Mulla on kohta kontaktit roiskiva koira, ellen ole tarkempi. Hitsi! Sitä jotenkin kisoissa alkaa ahnehtimaan sitä vauhtia, eikä malta vaatia kunnon suoritusta, ja kas, tässä sitä ollaan. Yritän parata tapani.

Hylky yksi, silvuplee.

Toinen rata oli tosi kiva ja sujuva profiililtaan. Mutta Saaga kävi kuumana edelleen. Jostain mystisestä syystä se keskeytti hyvin alkaneet kepit. Keppien jälkeen tein mielestäni ihan mallikkaan vedon hypyltä toiselle, mutta koira lukitsi kaikesta huolimatta putken ja meni sinne. Sitten oltiin pahassa kulmassa hypyltä hypylle ja Saaga meni taas putkeen, vaikkei pitänyt. Yhden hypyn ohi se tuli, mutta vika oli täysin minun. Pelkkää huuhaata kiva rata, mutta vauhtia kyllä koirassa riitti. Ei jaksanut hirveästi harmittaa edes tämä hylkypari.

Sirkuskoira Saaga ja vapaavalintaisia esteitä

Kisoissa oli tosi vähän koiria, joten viivyimme kisapaikalla vain pari tuntia ja sitten lähdettiin kotiin. Ai niin, Peetu oli seurueemme järkevä koira ja teki radat mallikkaasti. Ekalla radalla tuli hiukan yliaikaa muuten puhtaalla radalla tuloksena toinen sija. Toisella radalla tuli harmittava hylky ihan viime metreillä hyvän radan jälkeen, mutta hylky oli kartturin, ei Peetun vika.

Kiitos matkaseurasta, Johanna ja Peetu. Meni rattoisasti,vaikkei kisakiireessä edes kahveja ehditty juomaan.