Ensin vaikka niitä suloisia juttuja suloisesta Assista. Nimittäin meidän veteraanikaunottaremme oli tänään Haminan näyttelyssä toiseksi kaunein portugeesinarttu. Aika hyvin kohta 9-vuotiaalta. Arvostelukin oli oikein suloinen. Näin lausui tuomari Denis Kuzelj:

"Erinomainen tyyppi, erittäin hyvä pää, joka oikean mallinen, tummat silmät, oikea saksipurenta,täyteläinen kuono, erinomainen vartalo (sanotaanko koirasta vartalo?)riittävän lyhyt, erinomaisesti kulmautunut, erittäin hyvä turkin laatu, oikea liikkuminen, erittäin mukava temperamentti, erinomainen hännän kanto."

Tässä tämä erinomaisuuksien huipentuma poseeraa, kun hänet oli haettu kotiin:

Tuuli tuivertaa hiukan turkkia ja täti patsastelee kuin kehässä konsanaan.

Mussukka

Ja sitten siihen elämän ankeuteen:

Eilen trimmauksen jälkeen Saaga makaili lattialla ja alkoi yhtäkkiä hieroa tassulla oikeaa silmäänsä. Oletettavasti siihen oli mennyt karvoja ja kun se niin raivokkaasti hinkkasi, silmä ärtyi nollasta sataan alta aikayksikön. Se oli tosi kipeä. Hölväilin silmää vedellä, jotta roskat lähtisivät pois. Aamulla Saaga ei meinannut saada silmää auki ja kun se raotti sitä, näkyi vain tulehtunut vilkkuluomi. Valo teki silmälle kipeää. Minä aloin metsästää päivystävää eläinlääkäriä ja sain kuin sainkin yhteyden. Hän lupasi yrittää ottaa Saagan vastaan puolelta päivin, mikäli lehmien hoidolta ennättää. Sain ohjeeksi laittaa kaulurin, ettei Saaga hinkkaa enempää. Tältä näytti pikku potilas:

Sain järjestettyä Assille kuljetuksen ja esittäjän näyttelyyn. Kiitos paljon kasvattaja-Eijalle! Me Saagan kanssa lähdimme eri suuntaan eli tunnin automatkan päähän Lapinjärvelle. Siellä lääkäri laittoi tököttiä silmään, jotta näkisi onko sidekalvolla haava. Saaga taisteli vastaan alussa, mutta kun sain hyvän pito-otteen, se antoi tutkia silmäänsä. Lääkäri päivitteli silmää ja arveli sen todella kipeäksi. Silmän pinnassa ei ollut mitään viiltoa, mutta keskellä oli sumea läntti, johon väriä oli tarttunut. Lääkäri arveli koiran silmää hinkatessaan rikkoneen pinnan. Saaga sai silmävoidetta ja antibioottikuurin. Viikon kuluttua mennään omalle lääkärille tsekkaamaan, kuinka kuuri puree ja pitääkö vielä kortisonilla jatkaa. Lisäksi silmää pitää pari kertaa päivässä huuhdella. Voin vain kuvitella, miten riemuissaan Saaga on kaikista hoidoista. Mutta ehkä, kun kipu lakkaa lääkityksen myötä, silmää on helpompi hoidella.

Nyt sitä sitten peruutetaan yhtä ja toista ja monenmoista kisaa. Harmittaa aivan vietävästi. Mutta ei auta. Terveys ennen kaikkea! Toivotaan, että typykän silmä on pian toimintakunnossa.

Minskupinsku tuli tänään hoitoon. Ei murjottanut mammansa perään tuolilla vaan oli todella reipas lapsi ensi metreistä. Taitaa siitäkin hiljalleen tulla aikuinen.