Eilisen paikallaolon jälkeen arvelin, että kaikille koirille tekisi hyvää vähän irrotella. Siksipä päivälenkin jälkeen pakkasin koirat Meganen paksiin ja eikun menoksi kentälle.

Puhdas näyttelyturkki vain hulmusi, kun Saaga pisteli menemään.

Paini- ja juoksukaverukset lempipuuhassaan.

Elsa ei ollut pekkaa pahempi vaan teki omia kiitojaan. Silläkin oli ollut eilen vähän tylsää.

Hetken voi huilata ja vaikka poseerata kameralle. Assi on niin hieno!

Saagan piti huilata myös.

Sitten juoksu jatkui. Saaga juoksi piiloon A:n alle ja syöksyi sieltä taas Assin perään.

Kun meinaa tulla törmäys, neuvokas neiti hyppää toisen yli sangen kevyesti.

Kentän vieressä on verkkoaita, jonka alalaidassa on aukko. Ennenkuin huomasinkaan Assi oli mennyt aukon ali verkon toiselle ja Saaga pinkoi perässä. Ei siinä muuten mitään, mutta sangen läheltä aitaa menee junanrata. Minä huusin kuin sumusireeni, sain kuin sainkin houkuteltua koirat pois - ja passitin ne autoon vähäksi aikaa. Ikinä ennen ne eivät ole aidan taakse eksyneet ja vaikka junaa ei juuri silloin kulkenut, sydänkohtaus oli lähellä. Elsa ei tiennyt vaaratilanteesta mitään, kun se vain nuuhki jossain kentän reunalla. Heittelin sille palloa hetken aikaa.

Neliraajajarrutus.

Taas on pallotyttö saanut pallon kiinni. Ehdottomasti tämä on Elsan lempilaji.

Lopuksi otin Saagan kanssa hiukan seuraamista ja jättöjä. Assin kanssa tehtiin joitain liikkeestä pysäytyksiä. Suurta intoa ei ollut pitkää treeniä tehdä. Hetki hillumista kaikille treenin jälkeen ja kotiin pesulle. Huominen työpäivä vielä ja sitten alkaa loppuviikon loma. Lähdetään Heinolaan ystävän mökille.  Koirat varmaan nauttivat sydämensä pohjasta. Emäntä myös.