Elsalla oli eilen hyvä päivä. Se kirmasi innoissaan pallon perässä kuin nuori tyttö. Eilen illalla myöhään viimeisellä pissityslenkillä Elsa alkoi hoippua. Se läähätti ja tasapaino petti. Juuri ja juuri selvittiin kotiin.  Se myös oksensi kaksi kertaa. Koira oli selkeästi sekavassa stressitilassa.  Silmät tekivät villiä liikettä.  Kovasti muistutti sisarensa Fannyn kohtausta. Alkuyö oli rauhaton, koira läähätti, nousi istumaan, kävi maate ja taas istumaan, minä seurasin huolestuneena tilannetta, mutta loppuyöstä saatiin nukuttua kaikki. Aamulla Elsan pää oli edelleen vinossa, silmä tekivät pyörimisliikettä ja seisominen oli kovin huteraa. Yhtään liukkaammalla alustalla ei kooridinaatio pitänyt ollenkaan.  Kannoin Elsan ulos pissalle ja takaisin sisään. Se ei pysynyt liukkaalla pihalla pystyssä ollenkaan saati sitten kävelemään.  Soitin päivystävälle lääkärille, joka onneksi päivysti tässä lähellä Pyhtäällä. Käytiin äsken Elsan kanssa siellä. Ja tultiin takaisinkin, vaikka olin varustautunut siihen, että kyseessä on Elsan viimeinen matka. Lääkäri tutki anaalirauhasia, totesi ne hyvin täysiksi ja tulehtuneiksi, puristi ne tyhjäksi ja antoi kipulääkettä ja antibioottikuurin anaaleja varten. Hän kuunteli sydämen, totesi sen hyväkuntoiseksi ja sanoi, että vähän huolestuttavaa tuo vino pään asento on. Voipi olla keskushermostoperäistä esim. halvaustyyppistä. Eikä siitä sen enempää. Eli oire, joka minusta oli suurta huolestumista herättävä ohitettiin pienesti. Nyt ollaan kotona taas. Kannoin koiran autosta sisään ja tuolla se makaa eteisen matolla.  Tänään en voi asialle enempää. Mutta jos huomenna on vanha neiti yhtä hoippuva, voi olla, että Elsan lähdön hetki on lähellä.  Ajatuskin luopumisesta koskee.