Tänään pitkän tauon jälkeen päästiin Friidan kanssa tokoilemaan. Muut olivat jo tehneet sellaisia juttuja, mitä me emme ole treenanneet. Mutta esim. paikallamakuu meni vallan upeasti. Sen sijaan noutokapulan kanssa meni aivan plörinäksi. Laitoin kapulan Friidan ja itseni väliin ja sanoin hae. Lasittunut katse koiran silmissä eikä mitään välähdystä sinne päinkään, että noutaa aiottaisiin. No pöh, sanon minä. Jatkamme harjoituksia tällä saralla. Hyppy meni aivan upeasti. Sen sijaan pitkää seuruuta emme ole tehneet, askelia vain, joten seuruu on treeniohjelmassa tulevaisuudessa noudon lisäksi. Jotenkin Friida oli välillä ihan hönö, ja Saija mietti, voisiko olla hormonaalista. Tämä ajatus ilahdutti minua, sillä toivon hartaasti, että juoksut numero 2 alkaisivat reilusti ennen kesää. Mutta katsotaan nyt, kuinka käy.

Saaga treenasi Friidan jälkeen. Paikallamakuu ohjaaja piilossa meni oikein hienosti. Hyppynouto oli mitä mahtavin. Ruutu sujui vallan mainiosti - mmitä nyt ekalla kerralla Saaga meni ruutuun A-esteen kautta. Se kun oli parkkeerattuna aika lähelle ruutua. Mutta tämä hairahdus tapahtui vain kerran Tunnarista tuli tunari, kun koiralla oli kierroksia aivan hirmuisesti, ja se nappasi ekan kapulan narskutellen sitä aivan sikamaisen paljon. Eli siiihen hommaan pitää löytää erittäin matalavireinen hetki, jotta Saaga malttaisi oikeasti haistella kapulat. Siivekkeen kierto ja stoppi sujuivat taas aivan upeasti ja paikallaan istuminen yhden huomautuksen jälkeen mitä parhaimmin. Friidan toilailujen jälkeen oli suorastaan nautinto harjoitella Saagan kanssa.

Iltapäivällä sitten menin ystävän kanssa leffaan katsomaan Kuninkaan puhe-elokuvaa ja voi, kun se oli hyvä!