Olipas taas tosi kiva treenata. Jarno oli laatinut meille ihan haasteellisen radanpätkän.



Saagalle - ja etenkin minulle - ensimmäinen haaste tuli muurilta neloshypylle viemisessä. Vein kepit oikealta puolelta ja tarkoitus oli kaartaen heittää Saaga muurille, jotta se kääntyisi jyrkästi vasemmalle. No joo, eipä tuo kaartanut. Jarno toimi namin antajana ja kääntäjänä, ja kun näin toimittiin, Saagakin alkoi muistaa reitin ja kääntyä oikeaan suuntaan. Peruutin ja sitten menin aika sivuttain vimmattua vauhtia ohi muurin ja kohti hyppyä 5. Saaga meni tosi tyylikkäästi muurin ohi vilkaisemattakaan sitä.  Hypyn aikana käänsin kroppaa putkesta poispäin heiluttaen oikeaa kättä kiinnittäen huomion pois kauemmasta putken päästä.  Sitten viskasin samaisella kädellä Saagan putkeen. Joka kerta Saaga toimi ihan tosi hyvin vitoshypyn jälkeen. Pätkää 3-6 hiulattiin monta kertaa, ja viimeisellä kerralla minunkin putkeenheittoni, vasemmalla kädellä,  oli oikea-aikainen. Saaga jaksoi hyvin toistot. Loppupätkä keinu, hyppyjen takaaviennit ja putki menivät tosi nätisti, kun vain maltoin keinulta rauhallisesti lähteä koiraa viemään. Kierrä-käskyä tuli treenattua monta kertaa, ja mukavasti Saaga sen muistikin.

Jos tuon 3-6 tyyppisen viennin olisin tehnyt Hyvinkäälläkin, olisi tuloksiakin ehkä tullut. Hmmm! Ehkä muistan seuraavassa kisassa paremmin. Kepit Saaga teki erittäin nätisti.  Radan taakse oli viritetty puomi, jota kävin yksittäisenä treenaamassa. Laitoin ylösmenolle namin ja alastulon eteen myös. Ei ollut targetlevyä vaan ihan länttäsin namin maahan. Hyvin löytyi. Harjoittelin eri suunnista puomille lähettämistä. Hyvin Saaga hetkeksi ylösmenolle pysähtyi. Harjoittelin erilaisia puomin saattamisia. Jäin kauas taakse ja käskytin alasmeno sieltä. Onnistui! Juoksin ohi ja käskytin. Koira jäi kontaktille. Irtosin juosten viistoon puomista ja käskytin. Hyvin toimi! Saaga malttoi odottaa, kunnes sanoin tule. Kun vain kisatilanteessakin malttaisin tehdä kontaktiesteet huolella. Enemmän nimittäin ongelma on ohjaajan malttamattomuudessa kuin koiran. Jotenkin kellon kanssa kilpaa meno saa minut toimimaan huolimattomasti, vaikka tiedän, miten tyhmää se on.

Kun tultiin kotiin, Minni ja isot olivat innoissaan. Minni on keittiössä portin takana, kun koirat jäävät keskenään. Toinen kun on pieni, niin varan vuoksi pidän isot erillään, ettei leikeissä vahingossa satu haavereita. Portin takaa kuuluu kimeä tervehdyshaukku. Saaga on hassu. Kun muut tervehtivät, sekin rupeaa pitämään samanlaista tervehdysälämölöä kuin silloin, kun se on minua vastaanottamassa, vaikka oli minun mukanani muualla. Blondi!! Sinänsä Minni pitää kyllä puolensa, jopa välillä niin räväkällä murinalla, että on joutunut useamman kerran hoitotädin ankaraan puhutteluun. Meidän talossa ei nuorin ja pienin ruleta. Pikkutypy on hetken aikaa hyvin kilttiä ja nöyrää, mutta vain hetken. Elsa-rukka sai elämänsä pöllytyksen, kun uskalsi mennä juomaan keittiöön silloin, kun Minnillä oli herkku lähellä vesikuppia. Vanha koira loikkasi ison balleriinaloikan eteiseen. Taas puhuteltiin. Assi ei pikkutyttöä nöyristele, pörähtää, jos nuoret liikaa riekkuvat sen lähellä, mutta ei ole mitenkään paha. Saaga-hömelö ei Minniä pelkää, muttei myöskään ymmärrä sen pörinöitä, sillä itse se ei murisemista harrasta.



Saaga ei nuku vaan odottaa, että Minni lopettaa poseeraamisen ja alkaa leikkiä. 

Me ollaan kyllä hyvät kamut. Minni lähettää terkkuja mammalle ja Maijulle Madeiran aurinkoon.