Pitkä työpäivä koulutuksineen takana, pari tuntia väliä ja sitten koirien kanssa treenaamaan.

Ensin oli Saagan treenit. (Tälleen kun jälkikäteen muistelee rataa, ei  voi olla ihan varma, muistaako oikein. Esim. renkaan paikka on vähän epävarma ja se, oliko kaksi vai yksi hyppy sen jälkeen. Mutta olkoon nyt näin.)

Vähän jähmeästi Saaga starttasi, mutta alkukuvio onnistui kyllä muuten hyvin. Eli heitto taakse, persjättö, kiepautus kolmoselle ja lähetys putkeen. Koira ei vilkuillut puomia eikä putken väärää päätä.  Sitten olikin jo vauhti päällä. Kepit oli jaettu kahteen kuuden kepin pätkään ja hyvinhän se Saaga niitä kepukoita hakee ja menee.  Muurin vinous sai palikat vähän  liikkumaan, mutta ei sentään tippumaan. Jarno palkkaili Saagaa aina välillä eri paikoissa. Se lisää koiran vauhtia, joskin se aina välillä yrittää lähteä palkan hakuun ennen aikojaan. Saaga osaa jo tosi paljon ja on luotettava agilitykaveri. Yhtä vauhdikas kuin tyttärensä se ei ole, mutta ihan riittävän vauhdikas minun taidoilleni joka tapauksessa.

Treenien välissä virittelin kahvit ja keksit ja irish coffee-tortun hallin pöydälle, sillä tarjosin porukalle Friidan kakkosluokkakakkua. Hyvin teki kauppansa kakku. Suosittelen googlaamaan reseptin, joka on Maku-lehden resepti. Viskiä puoli desiä antaa hyvän säväyksen - nam.

Sitten alkoivat Friidan treenit ja pohja oli osittain sama kuin Saagalla. Siitä oli tehty kaksi pienempää rataa.

Friida teki ensin vasemman puolen treenin. Leijeröinti hypyltä C hypylle D yhden hypyn ohi sujui todella hienosti. Ainoa, mitä hinkattiin ja mistä tuli kotiläksyä olivat nuo välistävedot. Meikäläinen vääntelee kroppaansa aivan turhaan, kun pitäisi vain lähettää koiraa seuraavaan hyppyyn. Koska Kouvolassa en saanut edes yhtä väliä järkevästi vietyä, vaikka tänään se kyllä onnistui ihan hyvin, on syytä harjoitella ja antaa koirallekin lisää kokemuksia välistä vedosta.

Toisella radalla sain useamman kerran Friidan hypyn 2 väärälle puolelle, kun liian aikaisin liikuin kohti kolmosta. Siellä vekki onnistui oikein hyvin eikä Friida edes vilkaissut puomille, mistä olen todella ylpeä. Muurin 10 kiepautin ensin muurin oikealta puolelta ja kyllähän Friida kääntyy tosi tiiviisti. Mutta järkevämpi ja vauhdikkaampi tapa oli lähettää koira muurin vasemman puolen kautta hypylle 11 ja siitä eteenpäin.

Oli taas niin niin kivaa. Meillä on molemmissa treeniryhmissä tosi kiva porukka ja loistavat vetäjät. Harrastaminen on silloin erittäin mukavaa.