Elsalla on virtsatientulehdus. Eilen töistä tullessa huomasin, että oli pari märkää lätäkköä matossa ja päiväpeitolla. Pissailijaksi paljastui illan mittaan Elsa. Se ei oirehtinut kovin pahasti, mutta normaalia enemmän  piti tarpeita tehdä. Yö meni hyvin viiteen asti, mutta sitten piti vanha neiti kuljettaa ulos. Aamulenkillä se yritti hirveästi syödä heinää - sijaistoiminto hankalalle ololle - ja oli vaisu. Ruokakaan ei maittanut. Sain onneksi alkuiltapäivään eläinlääkäriajan. Eikun pissanäytettä purkkiin ja menoksi. Elsa oli piristynyt päivän aikana eikä lirejä ollut kotiin tullut. Kun se tajusi, että se pääsee minun kanssani ihan YKSIN, se meinasi riemusta revetä ja tanssahteli autoon. Eläinlääkärin odotushuoneessakin se halusi rapsutuksia ja silityksiä. Ehkä pitäisi vähän enemmän antaa laatuaikaa tällekin otukselle. Punnitsin Elsan ja se painoi hiukan alle 18 kiloa. Näytteestä paljastui ärhäkkä virtsiittipöpö, joten on ihme, että koira oli niin reipas. Sulfakuuri päälle kymmeneksi päiväksi. Kahden napin jälkeen iltalenkillä oli ihan normaali Elsa. Onneksi lääke näkyy purevan nopeasti.

Sitten mentiin koko joukon kanssa kentälle riehumaan. Saagan kanssa otin tokoa. Naksuttimesta on ollut apua liikkeestä maahan menossa ja seisomisessa. Pystyy palkkaamaan sen hetken, kun maahan meno tapahtuu. Vauhdikkaampi voisi suoritus olla, mutta Saagaa selvästi vielä hämää se, että minun liikkeeni jatkuu. Hitaammalla vauhdilla lähden liikkeelle, että koira ehtii reagoida. Harjoiteltiin myös käännöksiä ja seuraamista. Vaikka välillä Saaga seuraamisessa putoaakin, sen viretila tekemisessä on oikein hyvä. Assin kanssa tein seuraamislähtöjä ja liikeessä palkkaamista. Lisäksi tein kaukokäskyjä, jotka alkavat lähietäisyydeltä sujua jo aika mukavasti. Assi ei enää etene juurikaan. Palkkaan namilla vain priimat ja kehun hyvä-sanalla vähemmän huiput oikeat suoritukset. Assi yrittää välillä ennakoida, koska se selvästi tykkää lajista, jossa joka liikkeestä tulee palkkaa. Mutta eiköhän se pois kitkeydy, kun ennakoinnista ei palkkaa heru. Lopuksi tein muutaman luoksetulosta seisomaan pysäytyksen pallon kanssa. Ihan kohtuullisia suorituksia, mutta kaukana on vielä valmis suoritus. Elsa sai vuorollaan tehdä pallon noutoa nami palkalla ja sekös siitä oli vallan fantastista.

Illalla olivat Saijan treenit. Alussa oli paikalla makuu tai istuminen. Valitsin jälkimmäisen. Odotellessa harjoiteltiin pitkää sivulla oloa, jonka aikana Assi ehti tarjota pari maahan menoa. Sain kuitenkin palkattua paljon hyvällä kontaktilla tehtyä sivuistumista. Paikalla istuminen sujui siihen asti hyvin, kunnes eräs mies karjahti omalle koiralleen maahan, ja Assi teki työtä käskettyä. Menin lähemmäs sitä, ja kädellä näytin istu-merkin. Koira nousi ja sen jälkeen kaikki meni hienosti. Lopussa Assi alkoi rauhoitella itseään nuolemalla huuliaan ja minä rauhoittelin sitä nuolemalla omiani ja haukoittelemalla. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä suoritus Assilta. Sitten tehtiin ensin pienessä ryhmässä seuraamista. Assin perisynti, jätätys, tapahtui taas välillä, mutta tiukalla käskyllä se palasi sivulle. Käännökset sujuivat mielestäni ihan tiiviisti ja mallikkaasti. Sitten tehtiin tunnaria, jota ollaan tehty noin viisi kertaa, ja viimeisestäkin on aikaa puoli vuotta. No, persiillehän se meni. Koira ei käyttänyt yhtään nenäänsä vaan haki ekan näkemänsä kapulan. Miten kuvittelinkaan sen osaavan, tyhmä minä!!! Alamme treenata piilotetulla kapulalla taas perustaitoja etsioma-käskyllä. Ruutuakin ehdittiin illan hämärtyessä tehdä. Pari ekaa meni oikein hienosti. Jos olisin ollut fiksu, olisin lopettanut niihin, mutta ahneella on kakkainen loppu. Kaksi seuraavaa suoritusta olivat ihan surkeita. Koira ei lähtenyt ekalla käskyllä  eikä jäänyt ruutuun. Huuhaa!

Mitä me tästä opimme? Arkeen on palattu bh-huuman jälkeen ja työtä riittää - ja riittää - ja riittää.