Räystäät lotisevat, lumi sulaa kohisten, aurinko lämmittää. On todella kevät. Piti oikein nipistää itseä kipeään käsivarteen, kun lähdin koirien kanssa iltapäivälenkille. Käsivarsi oli kipeä siksi, että tenniskyynärpäähän iskettiin tänään piikillinen kortisonia. Piikki ei sattunut, mutta kortisonin vaikutus kyllä. Ja syy, miksi en uskonut silmiäni, oli, että meidän kotikatua pitkin juoksi kaksi murrosikäistä poikaa ALASTI! Pipot päässä, kengät jalassa, mutta muuten munasillaan. Kun tämä täti  tuli koirineen pihasta tielle, pistivät kädellä pilit piiloon, mutta jatkoivat hölkkää. Liekö pojilla juoksuaika heilläkin? Mahtavat äitinsä olla iloisia, jos tietää saavat.

Lenkin jälkeen lähdin Assin kanssa treenamaan maneesille. Oltiin ihan kahden, joten saatiin tehotreeniä aikaiseksi. Tehtiin kaksi täydellistä ruutua alusta loppuun.  Muutamia epätäydellisiä myös. Mutta yksikään ei ollut ihan surkea. Tehtiin kerran tunnari. Ja sekin oli ihan huippusuoritus. Assi haisteli rauhassa rivin alusta loppuun, otti rauhalliseen varmaan puruotteeseen  oikean kapulan ja toi sen minulle. Sivulle ei vielä, mutta sitä ei ole harjoiteltukaan. Assi suorastaan hämmentyi superpalkasta, jonka se suorituksestaan sai. Tehtiin pysäytyksiä. Pari ihan kokonaista suoritustakin. Uusi probleema ilmeni, kun Assi seisahtumisen jälkeen istahti. Mistä ihmeestä se sen keksi? Pitää jatkaa pallopalkkausta, jossa se kyllä pysähtyy seisomaan. Noudot olivat hyvät, hyppynouto vielä parempi kuin metalli. Istuminen - no jaa. Se ei vielä suju kuin satunnaisesti. Seuraaminen ei sitten meinannut sujua, kun Assi jäi paikalleen minun lähtiessäni liikkeelle. Niin monessa liikkeessä se oli jätetty istumaan, että se oli jäänyt päälle. Lyhyet siirtymät sen sijaan sujuivat ihan kivasti. Ei me todellakaan olla mitenkään valmiita, mutta toivotaan, että edes jonkunlainen tulos saadaan huhtikuun ekassa voi-kisassa.  Päätähtäin on kuitenkin syksyn kisoihin.

Lähdettiin vielä koko poppoon kanssa juoksentelemaan. Meidän tipuset menivät heti lumille.

Onhan täällä lunta vielä-onneksi.

Mihin kummaan tämä oikein häviää?

Tämä yksi löysi sellaisen paikan, jossa voi vielä piehtaroida. Elsan ilme: "Hulluja nuo portugeesit."

Taas on fresh olo ja voi vaikka---

---riehua.

Huuto keväälle!

Vielä kovin vaalea kirsu kohti aurinkoa - aah!

Elsan ilme: Se jyrää meitin. Mihinhän tässä väistäisi?

Kevään ääni: lokki huutaa.

Leijuntaa sinitaivasta vasten.

Jaa, että lokkeja. Minä taidan ihailla niitä täältä autosta käsin.

Kotipihalla vielä kuulimme kyyhkyjen kujerrusta. Ja eilen löytyi eka leskenlehti. Huomenna on jo huhtikuu.   Aprillia!