Ihana aurinkoinen loma-aamu valkeni ja oltiin sovittu Hannelen ja bouviertyttöjen kanssa treffit kentälle. Assi sai jäädä kotiin, mutta Friida ja Saaga lähtivät matkaan mukaan. Olin tulostanut pari Esa Muotkan kolmosen rataa ja niitä sitten treenattiin. Sain hyvät hiet niistä harjoituksista, sillä treenasin myös Ataa, sillä olisi tarkoitus mennä sen kanssa omissa kisoissa ainakin agilityrata. Hannele kun mielummin kisaa Kiiralla, joka on selkeämpi ohjattava ja minä olen luvannut ainakin jonkin aikaa jeesata Atan kanssa.

Friida sai kunnian lähteä radalle ensimmäisenä ja kyllä karkasi mopo käsistä typykällä tämän tästä. Tehtiin pätkiä, korjattiin virheitä ja kas, kun teimme radan uudestaan, korvat olivat kasvaneet koiraneidin päähän ja saatiin melkein puhdas rata aikaiseksi. On se vielä niin kakara.

Saaga meni luotettavasti, joskin yksi kohta, jossa piti mennä puomin alla olevan putken päähän, ei millään meinannut sujua. Joko Saaga meni puomille tai lähellä oleville kepeille. Argh!!! Mutta kun hinkattiin ja hinkattiin, välillä toruttiin ja sitten taas kiitettiin, alkoi mennä jakeluun, että putkeen oltiin menossa. Toisella kerralla mentäessä putki oli piis of kakku.

Kun kisattiin Haminassa Atan kanssa, eka rata sujui hyvin, mutta toisella ja kolmannella radalla Ata poistui jossain vaiheessa paikalta etsimään emäntäänsä. Mehän oltiin vain kaksi kertaa yhdessä treenattu ennen kisoja eli hyvin alkuvaiheessa on meidän yhteistyömme. Nytkin Ata yritti mennä Hannelen luo, mutta Hannele käänsi selän ja kun tarpeeksi kutsuin, Ata tuli takaisin ja sai hyvän palkan. Muutaman kerran yritettyään Ata päätti, että agiliitely on sen verran hauskaa, että voi kulkea minunkin kanssani. Ata on aika kiva ohjattava, sangen selkeä koira, vähän herkkä sielu virheitten suhteen, mutta tällä kertaa saatiin korjattua virheitä ilman, että neiti veti herneitä nenään. Häntä heilui radalla innokkaasti. Ja minulla oli hiki!!!

Sitten tuli paikalle myös Windylän väki, joten saatiin hieman lepotaukoa. 

Toinen rata oli rakennettu samantyyppiselle ratapohjalle, joten vain pienillä muutoksilla saimme uuden radan aikaan. Nyt oli Friidan asenne heti alusta alkaen kohillaan ja hienosti se jaksoi rataa painaa. Saagalla oli toisella kierroksella jo vähän puhti pois, varmaan edellisen kisapäivän rasituksista, mutta ihan kivasti sekin rataa teki. Atan kanssa sujui myös hienosti ja lopuksi se sai superpalkan. Sovittiin emäntänsä kanssa, että aina radan jälkeen teen toko-sivulleoton, josta sen sitten vapautan menemään. Näin homma jatkuu tarkkana loppuun asti. 

Kahden ja puolen tunnin treenin jälkeen oli kiva mennä kotiin tyytyväisten koirien kanssa.

Nyt illalla sitten meillä ei ollutkaan agilitytreenejä, vaan treeniryhmäläiset menivät uuteen halliin talkoilemaan ja ottamaan kalvoja pois seinälevyjen päältä. Joissain levyissä kalvo oli auringonpaisteessa jumahtanut niin kiini, että sitä sai vähän kerrallaan irti vain sormenkynnellä rapsuttamalla. Tosi rasittavaa hommaa. Onneksi jotkut lähtivät sentään vain reippaasti repäisemällä.  Halli alkaa olla jo melkein valmis. Ainakin Masa -agilityvastaava oli sitä mieltä, että marraskuun kisat pystytään hallissa pitämään. Katsotaan. Kahvio, vessat ja toimisto ovat alkuvaiheessa, mutta muuten halli on komia ja iso,  Kunpa jo päästäisiin sinne treenaamaan. Ulkotreenit pimeässä ja sateessa alkavat hiukkasen tympiä.

Friidan peräpää on alkanut hiljalleen turvota, joten voipi olla, että juoksut alkavat piankin. Ihan hyvä ajoitus. Puoli vuotta on ekoista juoksuista. Katsotaan, alkaako juoksu tämän lomaviikon aikana.