Tänään oli Assin leikkauspäivä. Otin kuvan - hieman epätarkan kyllä - patista noin niinkuin hyvästiksi.

Jouti lähtemään mokoma rumilus.

Potilas sai nukutuspiikin ja rauhallisesti kuukahti lattialle. Minä lähdin ystävän luokse kahville, ja siellä huomasin kadottaneeni toisen uusista Back on Track-hanskoista. Pahus! Kun palasin  eläinlääkärin parkkipaikalle, siellähän se hanska maassa olla törötti. Hyvä, kun löytyi. Potilaskin oli jo tolpillaan, joskin hieman pöllähtänyt. Kahdentoista päivän päästä otetaan tikit pois ja samalla kuulen, mitä patologi on lausunut patista. Toivotaan, että on ihan harmiton kasvannainen.

Kotiväki oli Assin kaulurista ihmeissään, eikä Assikaan oikein vielä hallitse kauluksensa ulottuvuuksia, varsinkaan tässä vähän pöllyisessä olotilassansa. Mutta kun ruokaa laitoin kuppeihin, tuli pilkettä neidin silmiin ja yhdessä humauksessa ruokakuppi imuroitiin kaulurista huolimatta.

Vihdoin ruokaa! Koko päivä on tässä paastottukin.

Nam! Saiskos lisää.

Hetken aikaa eteisen lattialla istuttuaan Assi tömähti kyljelleen ja siinä se nyt köllii. Huomenna pitäisi lähteä Lappeenrannan reissulle. Saa nähdä, miten kaulurin kanssa siellä sujuu. Hihnalenkkejä on pelkästään lupa tehdä tikkien poistoon asti. Toivottavasti neiti Passinen kestää nahoissaan sen, ettei riekkua saa väliaikana. Pitää kotona tehdä tokotteluja, että edes aivot tulee jumpattua.

-------------------

Vähän kyllä huvitti - ja säälittikin - tuo alku kaulurin kanssa. Ensin alkuun ei Assi voinut yhtään liikkua. Ei ainakaan liukkaalla lattialla. Kun Assi sitten uskaltautui liikkeelle, se nosteli etutassujaan ylen korkealle  kuin ei oikein hahmottaisi, missä ne ovat. Riepurukka! Varmaan osittain lääkityshumalan vaikutusta. Toivottavasti elämä kaulurin kanssa helpottuu nopeasti.