Päivällä vuoroin vihmoi vettä rankasti, vuoroin paistoi aurinko. Tiirailin iltapäivällä tämän tästä taivaalle, sillä suunnitelmissa oli treenit meren rannalla Sapokan veneiden talvisäilytyspaikalla Krissen ja Friscon kanssa. Lähdettiin kuitenkin liikkeelle. Elsa jäi kotiin syömään makkaraa. Ennen treenien alkua otettiin hieno poseerauskuva. Tyttöset ovat kuvassa tosi särmänä, sillä takaani oli juuri juossut orava ja kumpikin himosi takaa-ajoon. Eivät onneksi lähteneet!

Itse treenipaikka oli veneiden välissä. Kauempana ajeli autoja ja kulki ihmisiä, mutta meidän nurkkamme oli oikein rauhaisa. Hyvää häiriötreeniä kuitenkin. Ensin viritettiin ruutu. Assi meni ruutuun targetille, mutta naama ei millään meinannut nousta alustasta, kun piti tutkia, oliskos vielä herkkua. Kun jätin namin pois, saatiin pari aika hyvää pysähdystä aikaiseksi. Lisäksi treenattiin ruutuliikkeen loppuosaa. Koira makasi ruudussa, Krisse käskytti, minä kuljin kolmion ja kutsuin Assin sivulle. Käsiavulla oikea paikka löytyi vauhdissakin. Kun teimme uudestaan, Assi oli niin innoissaan, että kaksi kertaa lähti ruudusta minua vastaan. Saatiin kuitenkin ihan onnistuneita suorituksiakin tehtyä. Sitten Assi autoon ja Frisco teki omat ruutukuvionsa. Sen pysähdykset olivat tosi nättejä.  Saagalle laitoin ruutuun pakasterasian, jossa päällä oli yksi nami ja sisällä yksi. Ruutua ei Saagan kanssa ole tehty järin paljon, mutta hyvällä vauhdilla se porhalsi suoraan rasian luo ja seisoi odottamassa, kun tulin avaamaan rasian. Senkin kanssa ekaa kertaa tehtiin ruudussa makaamista ja ohjaajan kävelykuvio, pieneltä matkalta tosin. Hyvin toimi, vaikka se Krissen käskytystä ihmetellen tuijottelikin ruudussa maatessaan. Tätä harjoittelua jatkamme. Laku-pappa, Krissen vanha villakoiraherra, sai palloharjoittelua, joka siitä on aivan ihanaa. Eläkeläiset tuntuvat tykkäävän pallotreenistä.

Assin toinen treenituokio sisälsi seuraamista. Sen seuraaminen on niin iloista ja innostunutta nykyään, että minä nautin täydestä sydämestäni mukana. Paikkakin pysyi oikein hyvin, hidas seuraaminen sujui hienosti, ja käännöksetkin kohtalaisesti. Pitkäjänteisyyttä löytyi ja häntä heilui koko ajan riemusta. On tämän iloisuuden eteen panostettukin, joten ihanaa, että homma toimii. Koira oli niin ylivirittyneessä tilassa, että kaukot menivät penkin alle. Koira tarjosi maasta istumaan nousun sijaan koko ajan upeaa seisomaan nousua, kun kerta tästä on aina niin hyvän palkan saanut. Ei voinut kuin nauraa. Otettiin ihan pari helppoa juttua, palkattiin istumista ja lopetettiin.  Saagan seuraaminen oli oikein hyvää. Mentiin aika lailla käännöksiä, koska varsinkin vasemmalle kääntyessä tulee väljyyttä. Krisse käskytti käännös-pari askelta - käännös, minä yritin pitää käännösvauhdin riittävän hitaana ja pari onnistunutta suoritusta saatiinkin. Saaga osaa kyllä käyttää hyvin peräänsä, joten hiomista tämä liike vain vaatii. On ihan älyttömän hyvä, kun toinen on katsomassa päältä ja sanomassa, milloin on hyvä ja milloin ei. Lopuksi otettiin vauhdikas luoksetulo, joka oli täys kymppi loppusivulletuloa myöten.

Treenien jälkeen koirat saivat pienen kävelylenkin veneiden keskellä ihan irti. Frisco on aivan rakastunut Saagaan, joka ei niin innostunut tästä kaikesta rakkauden määrästä ole.

Missä on se ihana blondi?

Seuraan sinua maailman ääriin, ihanainen!

Hei jätkä, pientä rajaa. On täällä muitakin kaunottaria!

Sitäpaitsi Saaga on MUN kaveri ja ME leikitään KAHDESTAAN!

Tulisit sinäkin nyt vähän komentamaan!

Vanha Laku-herra seurasi tilannetta sivummalta. Se ei turhia vouhottele.

Itse asiassa Friscokin oli oikein herrasmiesmäinen ihastuksestaan huolimatta. Lopuksi otettiin herraseuralaisista vielä potretti blogiin tallennettavaksi. Kiitos treeniseurasta!