Hellettä pukkasi, jalka oli lääkityksellä ja me läksimme kohti Elimäkeä ja seuraavaa metsästysmajaa. Spanielien taipumuskokeeseen osallistui yhdeksän koirakkoa: pari clumberinspanielia, yksi koojkerhondje, pari springerinspanielia, kolme cockeria ja yksi portugalinvesikoira. Meille arvottiin numerot, ja me Assin kanssa tietysti olimme viimeisiä suorittajia niinkuin treeneissäkin. Onneksi oli kaksi tuomaria, joten ihan tolkuttomaksi ei ilta venynyt. Saaga oli mukana turistina ja jäi auton viereen kevythäkkiin protestoimaan, kun marssimme kohti metsää. Enpä tiennyt, että palaisimme vasta kolmen tunnin päästä takaisin.

Ensimmäinen osio oli jäljestys. Tällä kertaa jäljestettävä eläin oli fasaanivainaa. Assi starttasi hetken alkupaikkaa nuuskaistuaan paljon rivakampaan vauhtiin kuin treeneissä. Meikäläinen sai pistellä parastaan. Välillä tuntui, että aivan hukassa ollaan. Punaisia merkkinauhoja ei näkynyt ja koira vain hössötti, otti jopa loikan ihan sivuun. Myöhemmin asiantuntijat selvittivät, että koira oli koko ajan kartalla -vaikkei ohjaaja ollutkaan - ja pieni sivuhyppy johtui jäljelle palaamisesta. Eipä siinä menossa auttanut kuin uskoa, että koira tietää, mitä tekee. Ja niin vain fasaanikaadolle päädyttiin.

Tuomari kirjoitti näin:

Jäljestys: hyvää, sopivavauhtista, maavainuista hakua. Varmaa jäljestystä. Kulmassa kaarros. Kaato kiinnosti.

Sitten jatkettiin polkua pitkin seuraavaan odottelupaikkaan. Vuorossa oli haku ja laukaus-osuus. Laukaussiedätystä saimme runsain mitoin odotellessa, sillä lähellä olevalla ampumaradalla paukuteltiin kovaäänisiä laukauksia koko ajan tämän tästä. Assi ei hetken jälkeen noteerannut pamahduksia enää ollenkaan. Huoli oli Saagasta, joka oli yksin kevythäkissä. Pelkäsin, että se voi olla laukausten takia paniikissa, mutta myöhemmin kuulin, että neito oli koko ajan maannut todella rauhallisesti häkissä ilman sen kummempia hössötyksiä. Eli sekin sai siedätystä laukauksiin siinä sivussa.  Odottelu kesti tosi pitkään. Assilla oli jo vähän puhti pois, kun maastoon päästiin, eikä se hirmu kauas irronnut, mutta lähti kuitenkin eteen-käskyllä ja haisteli kovasti maaperää ja ilmaa. Kun laukaus kajahti, se ei edes kuonoa nostanut maasta.  Tämän osuuden jälkeen en ollut ihan varma, riittikö irtoamisen määrä ja matka.

Tuomari kirjoitti:

Haun laajuus riittävä (jee!)Innokasta, mutta tukea kaipaavaa hakua. Käyttää ilma- ja maavainua. Ohjattavissa oleva tottelevainen koira. Ei reagoi laukaukseen.

Sitten palattiinkin metsästysmajalle ja haltioituneeseen tilaan  paluumme takia joutunut Saagakin pääsi jaloittelemaan, juomaan, syömään sämpylää ja pussailemaan kauan kadoksissa ollutta emäntäänsä. Vesityön osuus tehtiin majan vieressä olevassa lammessa. Aurinko paistoi niin koiran kuin ohjaajan silmiin, kun heitin riistapukin veteen. Assi ei häikäistyneenä nähnyt, mihin pukki lensi, mutta heti havaittuaan polski hakemaan sen ja palautti rantaan.

Tuomari kirjoitti:

Menee halukkaasti veteen.Varma nouto. Tuo riistapukin rantaan.

Lisksi arvostelussa käytiin läpi koiran sosiaalinen käyttäytyminen, tottelevaisuus sekä yhteistyö ja yleisvaikutelma. Kaikki olivat hyväksyttyjä, joten koko koe meni läpi. Vesikoirien sivuilla on mainittu  vuodesta 2002 alkaen kolme portugalinvesikoiraa, jotka ovat suorittaneet spanielien taipumuskokeen. Assi oli nyt sitten neljäs. Voi että olen ylpeä pikku metsästäjänalustani! Uskottava seon, että metsästystaipumukset ovat olemassa. Kunpa tuo Saaga oppisi uimaan, niin olisi tosi mielenkiintoista viedä myös se taippareihin ihan vertailunkin vuoksi. Mutta se on sitten ensi  kesän juttu.