Niin vaihtui vuosiluku rennoissa merkeissä Metsolassa, joka kuulemma on uuden vuoden yönä kuin Kotkan Libanon.  Oltiin nimittäin Minnilässä.

Ja tietysti Lunalassa.

Minni ei ollut moinankaan, kun kolme isoa hurttaa asteli ovesta sisään. Onhan se ollut meillä hoidossa ja elänyt monta vuotta Fanny-koiran kanssa. Sitä paitsi Minni on pienestä koostaan huolimatta erittäin SUURI koira, ainakin omasta mielestään ja kurkkuärriä kiroilemalla ilmoittaa kyllä, jos isot astuvat liian lähelle. 

Mutta Luna oli aivan järkyttynyt. Se ärisi ja pärisi Tiinan kainalossa aivan hysteerisenä hetken. Onneksi kaikki minun typykkäni olivat ihan rauhallisia eivätkä noteeranneet Lunan raivoisaa pelkoa, vaan jättivät sen rauhaan - ja Lunakin alkoi rauhoittua. Sävy murinassa ja haukussa muuttui, ja kun se istui minun sylissäni, ääntely hiljalleen loppui kokonaan, vaikka isot koirat varovasti kävivät nuuhkimassa. Sitten laitoin Lunan lattialle, jossa se jalkojen juuressa ensin tähyili isoja ja sitten uskalsi liikkuakin. Puoli tuntia meni - ja tilanne oli ohi. Friida olisi niin mielellään leikkinyt Lunan kanssa, mutta vaikka Lunankin teki mieli, ei se uskaltanut. Friida tosi hyvin kunnioitti sekä Minnin komentoa että Lunan varomista. Olin todella ylpeä koirieni käytöksestä.

Tykistökeskitys lähikadulla oli aika mahtava, mutta vesiäiset eivät onneksi sellaista pelkää. Minni oli tässä suhteessa heikoin lenkki, mutta ei sekään sisätiloissa mitenkään paniikissa onneksi ollut.  Ilta oli oikein hauska ja herkullinen. Kiitos Tiina!  Aamulla Minnilän pihassa oli tämän näköistä:

Yöllä oli satanut lunta ja aamulla lumen tulo jatkui. Kaunista!
Ennen lähtöä otettiin koiralaumasta potretti. Yllättävän helppo homma.

Lähdettiin kotiin kentän kautta, jos vaikka koirat olisivat halunneet purkaa energioitaan.

Assi ja Saaga lähinnä haistelivat, mutta Friida keksi sitten omaa kivaa pallonsa kanssa.

Sitten Assi ilmoitti, että olisi valmis lähtemään kotiin - ja jäi odottamaan, että pönnään sen autoon.  Ja eikun menoksi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!