Kävin illalla kurkistelemassa kameran kanssa Windyn pentuja. Kylläpä ne olivat koiristuneet sitten viimenäkemän. Niillä olivat silmät auenneet ja leikkiäkin ne jo yrittelivät kovasti. Pikkuhiljaa alkaa marsuista kehittyä sheltin näköisiä. Ja nythän se valloittavin ikä alkaa, kun lapsukaiset alkavat touhuta keskenään.

Hohhoijaa, taas herätään ruokalevon jälkeen.

Tyttösen makea haukotus

Pusu äidille

Sitten otettiin vähän yksilöposeerauksia. Ensin tyttönen.

Nenä on alkanut tummentua ja silmien väriä vielä jännätään. Samaan aikaan velipojat vielä kellivät äidin tisseillä.

Tai kellivät muuten vain. Mutta kuvauksiin joutuivat pojatkin. Ensin oli kauluspojan vuoro.

Hohhoijaa, on tää valokuvamallin työ rankkaa. Sitten leveäpiirtopoikaa kuvattiin.

Sillä on aina kuvissa kovin hymyileväinen ilme. Pikkupoika seuraavaksi - vaikkei se mikään pieni enää ole. Yli puolikiloinen mötikkä.

Heruiskohan tästä maitoa?

Wili-pappa oli pennuista kovasti kiinnostunut.

Kuvauksen jälkeen oli pieni siistimishetki.

Tässä koko reipas nelikko. Hyvää joulua Windylään! Kun joulun jälkeen menen pentuja katsomaan, ne ovat taatusti taas aivan eri näköisiä - ja haasteellisempia kuvattavia.