Tässä toimittajanne Saaga Santalahdesta päivää.

Niinkuin näette kisasimme hienosti meren rannalla upeassa säässä merituulen puhallellessa viilentäen ohjaajiemme hikisiä otsia.

Minä kisasin neljä kisaa ja sain emäntäni mukaan hyvää kuunteluharjoitusta. Hei haloo, minä olen koira ja minulla on paljon tarkempi kuulo kuin emännälläni konsanaan. Mutta maltanko aina kuunnella, se on vähän toinen juttu. Ekalla radalla minua tuo puomi veti niin paljon puoleensa, että kesken kaiken piti vaihtaa suuntaa. Pahus, en ehtinyt puomille asti, kun emäntä rääkäisi. Sitten kun pääsin puomille, en malttanut mennä alas asti, niinkuin osaan kyllä tehdä vaan loikkasin iloisesti kontaktin yli emännän kohtalokkaalla äänellä hokemasta ALAS ALAS-käskystä huolimatta. Mutta kyllä minä sitten loppuradoilla menin alas asti, vaikka aikaa siinä tuntuu vielä menevän aika lailla. Vaan tyri tuo emäntäkin ohjauksissaan, että aika tasapeli. 

Katsokaa vaikka itse:

Ei noussut meikäläinen kolmosluokaan eikä palkintopallilla seisottu. Mutta ehkä joku toinen kerta. Ehkä mun tarvitsee harjoitella lennokkaampaa tyyliä, niinkuin kolmosluokkalainen kelpie Lusmu tässä kuvassa harrastaa. Se kyllä täytyy emännän kunniaksi sanoa, että vaikka se on vähän tuollainen jalkapuoli tällä hetkellä, yllättävän hyvin se pinkoi ratoja kuitenkin. Hyvä emäntä!

Mutta kyllä  niitä pokaaleita on minullekin herunut.

Nääs minä voitin niitä kaksi seuramme vuoden  koira-kisoista. Minulla oli viime vuoden paras alo/avo-tulos tokossa ja siitä hyvästä sain vihreän pokaalin. Sitten emäntä raahasi minua toko- ja agi-kisojen lisäksi näyttelyyn ja näin minusta tuli vuoden 2009 harrastuskoira seurassamme. Siitä tuo sininen Pian Pysti. Vesikoira-yhdistyksen Vuoden 2009 harrastuskoirapalkintoa en ole nähnyt, vaikka emäntäni on sen perään kysellytkin.

On nää pokaalit aika hienoja.

Sitä minä vain vähän ihmettelen, etteivät ne laita näihin mitään herkkuja. Piti oikein tarkistaa, mutta ei ollut mitään. Todella harmillista!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän raporttini Santalahden kisoista tähän.

----------------

Here is our agility videos from Santalahti competition. As you can see, Saaga is quite good already, though we didn't get the last clear run to rise to the highest competition class. But someday we will. In last three photos Saga is posing with two trophies that we got from our dog club. The green one is for the highest points in the novice or open class obedience competition last year. The blue one is the activity dog trophie.  Saaga is wondering why they don't put any treats in trophies.