Tänään oli se päivä, jota pelolla odotin. Olin ilmoittanut Saagan Luumäen ryhmikseen, ja jonkin aikaa jo olin ollut sitä mieltä, että se oli tyhmistä tyhmin idea. Tuomari, joka kyllä tykkää portugeeseista, on myös hyvin tiukka, ja jo sieluni silmillä näin, miten marssitaan näyttelystä nollan kanssa ulos, kun tuomari bongaa Saagan keksikarvat ja haalean kirsun. Hetken jo mietin, lähdenkö lainkaan, mutta kun kerta oli maksettu, niin ei antanut luonto kotiin jäädä. Kaiken kaameuden lisäksi oli luvattu vesisadetta ja Saaga litimärkänä on todella kaukana edustusportugeesista.

Aamulla ei onneksi satanut kovin paljon, mutta sadepuku miss Näyttelytähden päälle puettiin aamulenkille. Kurarukkasia yritin etutassujen karvoja suojaamaan, mutta se oli Saagan mielestä todella kuolleena syntynyt tyhmä idea, ja se ravisti ne välittömästi pois. Mentiin sitten aamulenkki ilman niitä. Haettiin näyttelyreissulle mukaan Minna ja Figo-tyttönen. Onneksi sade loppui, vaikka tummia pilviä taivaalla raskaasti roikkuikin.

Alkoi kehä. Portugeeseja oli ilmoitettu vain kaksi: Figo ja Saaga. Figo meni nuorten luokkaan ensin. Se on tosi söpö puolitoistavuotias  typykkä, paljon Saagan äidin Gildan näköinen. Figo sai eh:n, mutta kyllä ihan hyvän arvostelun. Seuraavaksi marssin minä sydän kylmänä Saagan kanssa kehään. Ensin juostiin rinki ja edestakaiset juoksut. Sitten seisottiin ja tuomari tutkaili Saagan hampaat, kropan ynnä muut pakolliset kuviot. Saaga seisoi kauniisti. Minä yritin saada koiran takakulmaukset ja polvet mahdollisimman hyvin esiin. Tuomari saneli pitkään ja hartaasti, minä vuodatin tuskanhikeä. Sitten tuomari alkoi antaa minulle ohjeita, miten voisin koiraa paremmin seisottaa. Minä kuuntelin nöyränä. Lopputulos: vaaleanpunainen nauha, serti, rop ja VALIO!!! En ollut uskoa sitä todeksi. Kun menin kättelemään tuomaria, hän sanoi, ettei nyt kätellä vaan halataan. Kerroin, että Saagasta tuli samalla myös Ruotsin valio ja tuomari myhäili tyytyväisenä. Hyvä, etten tanssinut ja laulanut, kun steppailin koiran kanssa ulos kehästä. Saaga tuli perässä otsatukka silmillä sokeana mietiskellen, että on tämä kyllä aika omituista touhua. Mutta kun herkut kaivettiin esille, oli sekin todella tyytyväinen.

Saanko esitellä: tässä hän on. Suomen ja Ruotsin Muotovalio SAAGA ---jeeeee!

Kääriäisen Johanna otti kuvan. Kiitos kuvausavusta ja onnea Hetan sertistä.

Sitten odotettiin tuntikausia isoa kehää.

Käytiin siellä pyörähtämässä. Seiska- ja kasiryhmät olivat yhdessä, joten tiesin jo mennessä, ettei mitään saumaa mihinkään menestykseen ole, mutta tulipahan käytyä. Minna ikuisti meidän pyörähdyksemme.

Sitten lähdettiin kotiin. Onnellisina - ainakin emäntä - ja väsyneinä - ainakin Saaga.

Ja näin lausui tuomari Santamäki:

"Vahvarakenteinen, rungon mittasuhteiltaan oikea. Vahva luusto. Hyvä rintakehän muoto. Tasapainoisesti ja kohtalaisen hyvin kulmautuneet raajat. Keskipitkä, vahva kaula. Käyttäytyy luottavaisesti. Liikkuu hyvin. Kantaa häntäänsä oikein. Runsas turkki. Näyttävät linjat ja hyvät mittasuhteet, etenkin liikkeessä.´"