Käytiin tänään vähän tokoilemassa aurinkoisen sään kunniaksi ihan omineen. Assilta hierottiin eilen hartiavälijumit pois ja sillä oli intoa muille jakaa, kun harjoiteltiin seuraamislähtöjä. Aivan ihanasti koira lähti mukaan heti. Menin pienen pätkän ja palkkasin vauhdissa. Assi starttasi joka kerta hienosti. Nyt sitten toivotaan hyvän startin lisäksi kestävyyttä seuraamiseen, sillä lauantaina on BH-koe. Erinäisinäkin iltoina nukkumaan käydessä olen löytänyt itseni laskemassa BH-kävelykuvion askelia. Toiset laskee lampaita, toiset sitten askeleita - hmmm. Voidaan siis sanoa, että tätä henkilöä hiukan jännittää. Se kävelykaavio on nimittäin hirmuisen  pitkä. Sen lisäksi, että olisi kiva saada BH-titteli, niin jokainen BH-koe on kullan arvoinen, jotta portugalinvesikoirien palveluskoiraoikeudet saadaan takaisin. Itse en pk-lajeista ole kiinnostunut, mutta moni muu on.

BH-koe on siis huolen aihe numero uno. Ja toinen huoli sitten - huokaus!

Se on sitten tämä Saaga. Heikkomielisyyden hetkellä ilmoitin sen kahteen toko-kokeeseen. Tässä on taukoiltu juoksujen takia kohta kolme viikkoa ja sitä ennen oli kuukauden kesätauko ohjatuissa treeneissä. Liikkeestä maahanmeno runsaalla harjoituksella varmaan saadaan syyskuun alkuun kuntoon, mutta tuo liikkeestä seisominen onnistuu vain, jos kosken Saagan nenää kämmenellä. Sitähän ei tietenkään kisoissa saa tehdä. Seuraaminenkin välillä hervahtaa, vaikka on myös välillä tosi skarppia. Paikallamakuuta ei olla harjoiteltu, kun kesäkuun lopussa viimeksi. Pitäisköhän pitää olohuoneen lattialla makuusulkeiset Saagalle ja Assille. No, toivottavasti Saija ehtii katsomaan meidän liikkeitämme sen verran ennen kisaa, että saamme kuumat treenivinkit viime metreille.