Tässä hän vihdoin on: meidän Friida.

Eikä reippaampaa pikkutyttöä varmaan olekaan kuin tämä.

Ajelin hyisessä tuulessa ja tuiskussa kera Saagan Jäppilään. Saaga jäi autoon odottamaan. Minä moikkasin pentuja ja katselin, kun ne söivät innolla ruokaansa yläaulassa. Jotkut - kuten Friida - seikkailivat tuolien alla kesken syönnin. Häkin ulkopuolinen maailma kun tuntuu niin ihanalta. Kun vauvat olivat ruokailleet, nappasin pikkutytön syliin, käärin sen lämpimään vällyyn ja niin lähdettiin autolle. Friida meni kevythäkkiin ja Saaga piippaili aivan intona, kun sen lapsi oli kyydissä. Friidaa vähän laulatti ja ulvotti alkumatkasta, mutta kyllä se osasi paljon paremmin käyttäytyä, kuin äitinsä konsanaan pienenä. Sitten alkoi kuulua jota nakerruksen ääntä häkistä. Pikkuneiti oli löytänyt jotain kaluttavaa - ei siellä mitään minun tietääkseni ollut - ja matka sujui täyden hiljaisuuden vallitessa loppuun.

Kotona meitä odotti innokas vastaanottokomitea. Menin Friida sylissä sohvalle istumaan. Kaikki isot tungeksivat häntä heiluen haistelemaan.  Friida ei ollut moksiskaan eikä sanonut mitään vaan heilutti täteille innokkaasti häntäänsä. Saaga piippaili, kun sille iskivät äitivaistot. Pitäisikö tuota nyt hoitaa vai mikä tämä juttu nyt oikein on, kun vauva on kotona???  Hetken kuluttua laskin Friidan lattialle. Se kävi häntä heiluen tutustumassa täteihin ja tädit haistelivat yhtä kohteliaasti pikkuista. Yhtään ei Friida ahdistellut ketään eikä kukaan murrannut sille. Saagakaan ei Friidassa herättänyt sen kummempia tunteita. Toki se tiesi, että äippähän se siinä, mutta se ei yrittänyt tisseille. Saaga seurasi lapsukaista kuin hai laivaa ja piippaili tämän tästä. Sen elämää Friidan muutto hetkeksi aikaa mullisti pallon enemmän kuin Friidan konsanaan.

Tutustumishetiki - ja ÄITI!

Jaahas, nyt on tutustuttu. Taidan lähteä tutkailemaan paikkoja.

Kun Saagaa piipitytti, Assi tulkisti, että Saaga haluaa leikkiä ja niin tytöt rupesivat riehumaan. Friida katselee vierestä.

Että äippäkin osaa leikkiä!

Poseerausta

Äiti ja tytär tarkkailevat

Assi mielestä Friidalla on hyvät perät - ja niin onkin.

Haa! Löytyi luu. Äkkiä syömäpaikkaa etsimään.

Menenpä tänne korkealle.

Joo, hyvä paikka  - ja hyvä luu.

Kun oli isojen koirien ruoka-aika, Friida teki selväksi, että silläkin oli ISO nälkä. Niinpä sillekin katettiin kuppi.

Pentunappuloita ja jauhelihaa. Aika hyvää. En edes nappuloita ehtinyt pehmittää. Hyvin maistuivat.

Saagasta ja Assista oli selvästi mielenkiintoista tarkkailla pennun touhuja. Elsaa ei niin paljon kiinnostanut.

Vaikka Assi on pomo ja Friidakin sen tietää, ei sen häntä -eikä itseluottamus- laske, kun Assi tulee haistelemaan. Ja Assi kyllä kohtelee pikkuista nätisti. Paitsi kun Friida yritti tulla katsomaan sen herkkua, silloin Assi ärähti - ja Friida poistui vihellellen paikalta.

Tutustumiskiertue jatkuu. Voi vain kuvitella, miten isolta maailma näyttää, kun on elänyt ikänsä yhdessä huoneessa. Rohkeasti Friida tutkii ihan yksin eri paikkoja. Ja häntä heiluu.

Elsakin saapuu paikalle - ja Saaga on ihan ryytynyt.

Lepohetki

Minä taidan kelliä tässä.

Tai tässä sammakkoasennossa.

Äippä on ihan poikki.

Vai mitä?

Meidän lauma.

Minulla alkoi nyt talviloma, joten on reilu viikko aikaa tutustella ja tutustua maailmaan niin sisällä kuin ulkona.

--------------------------

Friida came home. She is such a brisk little girl. She wasn´t afraid of the big dogs.  She just wawed her tail and let them smell her. The big dogs were very kind to her. Only Saaga was astonished. Should she be a mother again and take care of the puppy or what? Friida regognized her mother,but didn´t try ty drink milk or anything like that.

Now I have my winter vacation. We have plenty of time to get to know each other.