Eilen suunnattiin Johannan ja Peetun kyydissä Saagan kanssa LAU:n kisoihin. Luvassa oli kolme kisaa, Sami Topran ratoja kaikki. Samalla korkattiin käyttöön Laun halli.
Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Selkeästi Saaga oli - niinkuin Mikkelissäkin - hypervireessä, ja sehän tietää sitä, etteivät korvat toimi täydellä teholla. Siispä jo kolmannella esteellä tuomari vihelsi meille hylyn, kun Saaga vihelsi ohitseni putkeen eikä kääntynyt hypylle, niinkuin yritin ohjata. Tällä kertaa siis ohjausta oli, mutta ei tarpeeksi. Muutenkin rata mentiin saagamaisella hauskanpidolla loppuun asti.
Toinen rata oli agilityrata. Vaikein paikka oli kääntö putken "väärään" päähän takaa, asia, jota emme juuri ole treenanneet. Hirveällä huudolla Saaga kääntyi minua katsomaan ja sain sen oikeaan päähän, mutta eihän se kaunista katsottavaa ollut. Tällä radalla vanha tuttu patsastelija-Saaga oli jälleen kontaktiesteillä paikalla. Se vietti runsaasti sekunteja tuomaria pällistellen. Tuloksena reilu 3 sekuntia yliaikaa. Lisäksi tuomari radan lopuksi kävi merkkauttamassa Saagan lappuun viitosen keinun ylösnoususta, vaikkei radan aikana sitä näyttänytkään. Mutta siis pitkästä aikaa saatiin tulos, mikä oli tosi ilahduttavaa.
Kolmas rata oli edelleen agilityrata. Sinänsä rataprofiili oli tosi kiva, mutta se saamarin putkikuvio oli jälleen radalla. Mietin jotain toista tapaa viedä, mutta en ehtinytkään ja jäin tumput suorana katsomaan, kun koira porhalsi siihen väärään päähän. Jos olisin ns. ajanut koiran päälle, olisin varmaan saanut sen kääntymään,mutta kun ei. (Heräsin tänä aamuna klo 7 ja aloin pohtia tuota radan kohtaa, ja tein mielessäni sen oikein useaan kertaa, ynnä mätkin itseäni surkeasta ohjauksesta. ) Muuten rata oli puhdas, reilusti ihanneajan alittava ja meillä olisi ollut täysi mahdollisuus saada viimeinen noúsunolla, sillä Saaga kisasi lopussa eikä siihen mennessä tainnut yhtään nollaa olla tullut radalla. Tämä hylky meni siis niin viimeisen päälle minun piikkiini, että ihan iljettää. Sorry Saaga! Koira jaksoi mennä iltamyöhästä huolimatta ihan hyvin tämänkin radan.
Ulkona oli jo neljä astetta pakkasta, kun kello 20 starttasimme kotia kohti. Johanna ja Peetu olivat tyytyväisiä, sillä Peetu teki hyvää työtä joka radalla. Mustaa jäätä oli teillä, mutta hengissä kotiin selvittiin. Kiitos taas reissuseurasta. Kyllä uni maittoi, kun kotiin päästiin.
Aamulla oli kello soimassa kahdeksalta, jotta ehtisin koirat ulkoiluttaa ennen seuran mestaruuskisoja. Saaga rentoutui lenkin jälkeen.
Yhdeksältä eikun menoksi. Koira autoon fleecellä ja BackOnTrack-loimella vuorattuna, itselle runsaasti vaatetta mukaan ja kohti kenttää. Oli kaunis pakkasaamu. Kisailijoita oli runsaasti. Makseja oli yhteensä 22. Tuomarina toimi Sanna Starck Porvoosta.
Ensin oli agilityrata. Saagaa sai naarata kovalla komennolla reitille, sillä se lukitsi useita vääriä esteitä matkan varrella. Sain kuin sainkin sen kääntymään ja loppujen lopuksi meille tuli maksikisan ainoa nollarata. Jestas!
Verenpaineet nousivat kertaheitolla toisen kierroksen alkaessa. Hyppyradalle mentiin nimittäin käänteisessä järjestyksessä eli me lähdimme kisan viimeisenä. Ihanneaika oli aika tiukka, ja mietin, miten Saaga jaksaa vielä pusertaa. Vaan typykkä oli työvireessä ja kun emäntäkin pysyi järjissään ohjauksessa, saatiin nollarata tästäkin
ja --fanfaareja -
Saaga on Kotkain Koiraystäväin Seuran Agilityn maksimestari vuosimallia 2009!!!! Aaltoja, aaltoja, aaltoja!
Hiukan emännän ahdistus ohjaustaidoista lieveni, kuten muikeasta hymystä huomaa. Tämä pokaali on kiertopalkinto, jonka saamme vain vuodeksi, mutta kunniahan on tärkeintä -ja VOITTO 
.
Kotona otettiin varsinaisesta sankarista oikein poseerauskuva pokaaleitten kanssa.
Saaga - the KKS agility champion - jee! Saaga seuraa näin Elsan viitoittamaa tietä, sillä vuonna 2006 Elsa voitti samaisen pokaalin ja Assi oli kisassa toinen. Onks meil vähän hienoi agilitykoirii, hei!
Kommentit