Saagan tunnari etenee - okei hiiren askelin, mutta kuitenkin. Viime sunnuntaina treeneissä se teki homman aivan täydellisesti, sitä ennen omissa harjoituksissa  hampsien hampailla  muutamaa muuta kapulaa ennen oikean löytämistä. Tänään tehtiin taas tunnaria, ja vähän tunariosastohenkisesti  ynnä korkeilla kierroksilla varustettuna Saaga taas otti suuhunsa pari kapulaa ennen oikean löytämistä. Töitä se onneksi malttaa tehdä loppuun asti. Pirnales sentään, kierroksilla tunnaria on pakko harjoitella, jotta se siinäkin tapauksessa alkaa mennä oikein. Tärkeintä oli, että loppuvalinta osui oikeaan ja koira oli aika pollea itsestään. Harjoitukset jatkuvat aiheesta.

Assi oli tänään kentällä oma erittäin kiitäväinen itsensä. Sillä on NIIN kivaa ja menohalut aivan hirveät. Paikat ovat taas kunnossa ja kivut poissa. Käytiin eläinlääkärissä hakemassa kuukauden Cartrophen-ruiske ja jemmaan Norocarp-kiputabletteja, sillä varastot alkoivat olla lopussa. Koska Assin aamuyön heräämiset alkavat olla aika säännöllisiä, juttelin asiasta Teemu-tohtorin kanssa. Hän suositteli Levolacia lapsen annosta, jos alkaa kakan tuleminen olla kroonisesti tipoittaista. Itse olen pohtinut, että iltaruokaa täytyy aikaistaa ja iltalenkin täytyy olla pitempi, että koira saa enemmän hätiään tehtyä ennen yötä. Aamuyöllä kello kolme voi olla joko pissa - tai kakkahätä.  Lisäksi olen vähän miettinyt, käykö raakaruokinta Assille, kun siinä kakka on välillä aika kovaa luumäärän takia. Selkeästi kakkaaminen Assilla on työläämpää peräpään heikentymisen takia ja se tekee pieniä annoksia kerrallaan. Uskallanko kuormittaa suolistoa luisella lihalla - vai jääkö Assi Passinen nappulan syöjäksi. Siinäpä pohtimista. Ihanaa kuitenkin, että Assilla on taas suuri liikkumisen ilo. Eläinlääkärissäkin se oli puhkua ja huomiohakuisuutta pullollaan. Pääsihän se lääkärin odotushuoneeseen emännän kanssa kaksistaan. Huippuhetki Assille selvästi.  Vanhan on otettava ilot pienistä asioista!