Aurinkoinen helli meitä, kun lähdimme Loviisaan. Tänään saimme ohjeita maailmamestarilta ja hallitsevalta Suomen mestarilta Jari Suomalaiselta. Hänkin oli laatinut meille haasteellisia kuvioita.

Putki oli molemmilla radoilla v-muodossa,mutta Flexitrack-ohjelma ei suostunut minun taidoillani tekemään sellaista.

Ensimmäisellä radalla pääsimme Saagan kanssa yhtä soittoa hypylle 8 asti. Koira pysähtyi itsenäisesti targetille A:n kontaktilla, ladoin muutaman nakkipalan lisää, ja vasta luvan saatuaan neiti jatkoi matkaa putkelle. Kaiken kaikkiaan se kuunteli ihan äärettömän hyvin ohjaustani. Minun valssini olivat osittain myöhässä. Hypystä viisi käännös muurille piti valssin alkaa jo paljon aiemmin, jotta koira tietäisi, mihin suuntaan mennä. Samoin seiskahypyn jälkeinen valssi oli ensin hidas. Koska Saagan kanssa ei ole juuri valssailtu, en voinut kuin ihailla sen kykyä suorittaa rataa. Radan jälkeen laitoin koiralle Janutex-pyyhkeen niskaan, tarjosin vesihuikkaa ja vein autoon, jonka onneksi olin saanut varjoon. Sieltä se kurkisteli välillä avoinaisesta peräluukusta, muttei hypännyt alas.

Toinen rata alkoi samalla lailla kuin ensimmäinenkin. Vaikeita oliva hypyt 4,5 ja 6. Minun juoksulinjani oli ensin niin kaukana esteistä, että koira juoksi nelosen ja vitosen ohi.  Sitten Saaga meni nelosen, muttei vitosta. Minun ohjauksessani oli vikaa. Kun omat reitit olivat kunnossa ja vauhditus oikeanlainen, koirankin oli helppo edetä. Hyppy 6 oli sellaisessa kulmassa, ettei sitä vitoshypyltä oikein näkynyt. Saaga tuli pari kertaa ohi, mutta kun saatoin sitä vitosen jälkeen vähän pidemmälle, se hyppäsi ihan mukavasti.  Koska hyppykuviota oli putken kautta jo tahkottu monta kertaa, pikku pää taas lopussa vähän väsyi ja puhti hiipui. Lopetimme onnistuneeseen takaa vientiin hypyillä 7 ja 8.

Saagan kanssa voisi kohta jo mennä kokeilemaan ihan möllikisoihinkin, kun ratakestävyyttä on jo tämän verran.