Tietokoneeni oli keskiviikosta perjantaihin korjaamolla, kun siihen laitettiin tehokkaampi näytönohjain. Nyt taas voi tehdä MovieMaker-videoita ja kone pelittää muutenkin paremmin. Havaitsin itsessäni tietokoneaddiktin piirteitä, kun vietin kaksi iltaa ilman konetta, mutta hengissä selvittiin. Tärkeä päivitys myöhästyi kuitenkin vuorokaudella, mutta ehkä Friida sen antaa anteeksi.

Tämä meidän nuorimmainen nimittäin täytti eilen kaksi kokonaista vuotta.   (Eilen oli myös ruotsalaisen kalenterin mukaan Fridan päivä, joten aika onnistuneesti valittu nimi. ) Kaiken järjen mukaan sen tässä vaiheessa pitäisi olla jo aikuinen koira, vaan kattia kanssa. Kyllä se aika kakara vielä tuntuu olevan, vaikka pieniä järkiperäisyyden merkkejä onkin ehkä tarkalla silmällä havaittavissa. Tämä Saagan ja Joonaksen pentusakki tuntuu noin muutenkin olevan hitaasti kypsyvää plaatua, joten ehkä vuoden päästä voidaan katsoa todellinen aikuisuustilanne -ehkä. Joka tapauksessa Friida on ihana koira. Se on hellä, kiltti ja nöyrä tekemään töitä, mutta ei lannistu virheistä vaan jaksaa toistaa ja tehdä asioita uudestaan. Se on kaikista koiristani eniten sylikoira, joka hakeutuu sohvalle viereen, asettaa pään polvelle ja ähkyy onnesta, kun sitä silitellään. Mutta jos ei silitellä, se ei pahastu vaan siirtyy pois.  Se on se koira, joka makaaa jaloissa, kun olen tietokoneen ääressä. Aivan ihana typykkä siis - kunhan vain kompostikehikot pidetään paikoillaan.

Juhlan vietto alkoi jo päivää ennen, kun Friida pääsi ensin aamupäivällä halliin tekemään Freesian kanssa hyppytekniikkatreeniä. 

Iltapäivällä mentiin Jepposen kanssa kumparepuistoon vähän juoksentelemaan, kun sää oli mitä mainioin. Velipoika on tosi komea poika ja yhtä innostunut palloista kuin sisarensakin.  Hyvin ne jaksoivat painaa rinnettä ylös ja alas. Kun sai hetken huilata, sitten taas jaksoi kiitää. Onneksi mun ei tarvinnut - kiitää ylös alas nimittäin.

Sisko ja sen veli 

Hyvähän se, että lapsilla intoa ja kuntoa riittää. Meikäläinen makailee mielummin täällä untuvapeittojen päällä uinumassa.

Syntymäpäivä ei alkanutkaan sateilla niinkuin säätiedotus oli luvannut. Mikä oli tosi hyvä juttu, sillä meillä oli treffit Pason ja emäntänsä Katin kanssa. Tällä kertaa ei ollut tarjolla tokoa vaan kunnon metsälenkkiä. Ihan niin hyviä juoksuja kuin edellisellä kerralla ei kaksikko saanut aikaan, sillä Paso huomasi, että Friida onkin NAINEN, joka tuoksuu IHANALLE, ja vietti runsaasti aikaa Friidan peräpäätä nuuhkien. Tästä Friida ei oikein tykännyt, joten se antoi Pasolle tämän tästä kyytiä.  No, kyllä ne välillä juoksentelivatkin, niinkuin videosta näkyy.

Siis sitten kun video näkyy. Se on nyt joitain tunteja tuolla YouTubessa ollut viimeisteltävänä. Pituutta videolla ehkä noin viisi minuuttia, joten en ymmärrä, mikä mättää, kun nämä muut videot tulivat ajallaan ja samaan aikaan latasin. Vaan toivotaan, että jossain vaiheessa myös metsärälläystä tulee näkyviin TÄHÄN.

 Iltapäivällä oli ohjelmassa agiliitoa. Tehtiin vähän rataa kera äidin ja tyttären. Pieni videopätkä tästäkin treenistä.

Niinkuin näkyy, Saagan lähtö on aika sähäkkä, kun sitä oikein yrittää kuumuttaa. Olen tästä vinkistä niin tyytyväinen. Minä sitten en ole sähäkkä, kun tuo polvi on joululomalla ärhennellyt kaatumisen jälkeen. Mutta sellaista on elämä.

Illalla oli Friidalla vielä toko-treenit. Vaikka se teki ihan hyvin hommia, oli se päivän puuhien jälkeen normaalia rauhallisempi tekemisissään. Paikallamakuu 2 minuuttia niin, että olin piilossa ulkona, meni tosi hienosti alusta loppuun. Seuraaminen meni tosi hyvin, joskin hitaassa käynnissä Friida oli ollut kuulemma erittäin hämmentyneen näköinen. Jätöt sujuivat hyvin. Kokeilin kerran seisomaan jättämistä ilman käsimerkkiä, mutta silloin Friida otti muutaman askeleen ennen pyshtymistä. Hyppy on oikein jees. Tehtiin ihan liikkeenomaisesti ilman targetia. Friida pysyi paremmin seisomassa käskyllä Seiso, vaikka olen käyttänyt aiemmin käskyä Odota. No, katsotaan, kumpi pitemmällä juoksulla on se oikea. Noudon palautus oli ravia, kunnes tsemppasin laukkaan. Mutta pistän tämän jutu myös väsymyksen piikkiin.

Kyllä oli kotona aika uupunut kaksivuotias, kun vielä oli saanut treenien jälkeen vatsan täyteen sapuskaa.

Paljon onnea kaikille Saagan lapsille: Freesialle, Cätlinille ja Fannylle sekä Jepsonille, Franklinille, Rennelle ja Paulille!