Tänään uudet sukulaisvauvat on ensimmäisen kerran nähty. Vähän jännäsin, mitä sanoo äiti-Helmi, kun tungen pentulaatikon luo, sillä ei tunneta juurikaan toisiamme. Hetken haukuttuaan ja nähtyään, että kasvattaja-Eija ja oma emäntä hyväksyvät minut, Helmi meni pentujen luokse eikä ollut kuvaamisistani moksiskaan. Tosi pontevia vauvoja viisi pentua olivatkin. Ne saavat pullosta välillä lisäruokaa, sillä Helmiltä ei kaiketi tule ihan riittävästi maitoa, vaikka pennut innolla tissiä lupsuttavatkin. Hellyttäviä ipanoita kaikki tyynni.

Ja tässä he ovat:

Helmi-äiti hoiteli lapsiaan hyvin.

Tämän kiipeävän pennun kutsumanimi on Veikka (Gustafssonin mukaan), sillä se on kova poika kiipeilemään.

Terve vaan, sukulaiset ja tuttavat. Pigmenttiä on jo nenässä, polkuanturoissa ja huulissa.

Tämä yksin makailu ei ole yhtään kivaa!

Uninen lapsi, joka selvästi kaipaa kohta kynsien leikkuuta.

Tästä pennusta tulee mieleen Assi, joka oli myös tuollainen pieni piimäparta.

Portugeesiläjä

Lisää läjiä.

Pikkumusta saa maitoa - ja ai että, maistuu hyvältä.

Jälkiruoaksi imetään hiukan sormeakin.

Valko-musta-valkoläjä.

Kyllä tämä lastenhoito on hikistä puuhaa, tuumaa Helmi.

Kotona sain osakseni kiihkeän haistelun. Taisivat vaatteet tuoksua pennuilta aika lailla.

PS. Kati, ei tullut pentukuumetta.