Ainakin niin uskottelin itselleni lähtiessäni tänään ex tempore Friidan kanssa paikalliseen match showhun. Friidan uran ensimmäinen näyttelykoitos oli edessä. Koira oli hyvin luonnontilassa, sillä pesua ja harjaa ei etukäteen ollut tarjolla. Juustonpalasilla ajattelin lahjoa koiraa seisomaan, vaikkei se niin lupaavasti mennytkään, kun ennen kehää kokeilin tätä seisottamisen jaloa taitoa.

Pentuja oli kisaamassa 11 kappaletta. Ja  niin sitä ringissä lähdettiin matkaan ihanassa auringonpaisteessa.

Aika hyvin pysyivät Friidan koivet maan kamaralla. Muutama pompsahdus nähtiin, mutta ei mitään ylenmääräistä riekkua kuitenkaan.

Sitten odoteltiin, että tuomaritäti tulee katsomaan.

Hampaiden katsominen meni ämpyilemättä.

Juusto mielessä ravattiin kierros.

Ja seisominenkin sujui sangen mukavasti. Onni on herkkusuukoira.

Friida sai punaisen nauhan ja sijoittui lopulta punaisten kolmanneksi ja sai palkintoja. Olinpa ylen ylpeä lapsukaisesta.

Sitten vielä poseerattiin menestyksen jälkeen kameralle.

Nyt sitten on postiin lähdössä ilmoittautuminen kesäkuun lopussa olevaan pentunäyttelyyn Hesaan. Kylläpä on hirmuisen kallis tuo epävirallisen näyttelyn osallistumismaksu. Minusta nimittäin 30 euroa on kiskurihinta. Mutta lähdetään sinne harjoittelemaan virallisempia kuvioita lisää-ja silloin pestynä, putsattuna ja puleerattuna eikä tuulentuivertamassa pörröturkissa.

Kiitos Annelle ja Sannalle kuvaamisesta.