Paitsi että Saagalta tuo muisti pätkii, myös kuulo-ongelmia on havaittavissa ja vauhdissakin olisi parantamista. Onneksi ohjaaja on mitä täydellisin (BUAAHHAHHAA!!!).

Oltiin nimittäin agilityn möllikisoissa. Olisi ollut agitreenit, mutta päätin säästää koiraa ja mennä vain heittämään yhden radan. Just joo! Saaga jo lähtöpaikalla osoitti, että korvat ja keskittyminen eivät ihan olleet oikeilla säädöillä. Tämä meinasi lähteä tuomaritätiä moikkailemaan, vaikka oli jo odota-käskyn alla. Matkaan päästiin kuitenkin hyvin. Leiripäivän jälkeen hehkuttamani POMMINVARMA A-este meni sitten alas loikaten. Koira itsekin oli vähän pöllämystyneen näköinen, että miten tämä nyt näin meni ja kuinka minä tässä olen. Minä tyhmä en tajunnut ottaa estettä uudestaan. Muuri oli vähän hankalassa kulmassa ja ohiajo tapahtui ohjauksesta ja käskytyksestä huolimatta. Haasteellinen kahden putken rykelmä, jossa käännyttiin siihen vaikeampaan, onnistui. Koira meni reippaasti täysin sisään putkeen - ja tuli samasta päästä ulos, kun putki oli s-mutkalla ja Saagalle tuli uskon puute. Sitten yritettiin uudestaan ja onnistuihan putken teko. Pari hyppyä eteenpäin, ja koira ajoi taas hypyn ohi. Vein uudestaan ja taas Saaga meni sivusta. Kolmas kerta toden sanoi. Puomin tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla kontakti oli oikein hyvä.
Kahdeksantoista esteen rata oli selkeästi turhan pitkä Saagalle. Ohjaajakin saa peiliin katsoa muutamassa viennissä. Vauhti olisi voinut olla paljon parempikin. Välillä Saaga meni hyvin ja välillä ihan höpöhöpö-vauhdilla.  Eipä tässä näköjään kiire ole oikeille radoille. Annetaan ajan kulua!