Ehtoota. Täällä on iltatunnelmointi menossa. Kynttilä loistaa ja koirat huilaavat.

Äsken vielä Assilla oli energiaa.

- Kuka leikkii mun ja lehmän kaa???

Elsa veteli hirsiä talon pehmeimmässä paikassa. Krooh!

Saaga  koisasi eteisen matolla.
- Tää on ihan mälsää. Teen valituksen! totesi Assi - ja lysähti sekin maate.

Päivällä sen sijaan vauhtia riitti, kun töiden jälkeen suuntasimme koirapuistoon.

Kukaan ei voi vastustaa näin vetoavaa pyyntöä.

Ei ainakaan Saaga, joka lähti kilpajuoksuun.

Sitten vähän perinteistä portugeesi-irvistelyä.

Piehtaroinnista puhumattakaan.

Tekipä hyvää. Ah!

Ravistelut päälle ja valmista tuli.

Hymy kameralle - ja taas matkaan.

Saaga poseeraa tukka silmillä. Jossain tuon etupehkon sisällä ON punainen tukkalenkki.

Elsa meni omia menojaan. Pääsääntöisesti nenä hangen pintaa kartoittaen, mutta muutaman juoksuspurtinkin Elsapelsanen irrotteli.

Ennen autoon pakkautumista otin kuvan mehevistä pihlajanmarjoista puiston nurkalla.
Lähdimme kaupunginkirjastoon palauttamaan sitä surullisenkuuluisaa kadoksissa ollutta kirjaa. Sitten kävimme vielä Katariinanrannassa katsomassa auringonlaskua. Pilvimassa oli lähestymässä ja taivas oli aika erikoisen sävyinen.

Ihania koiria rannalla

Sitten me mentiin kotiin syömään. Posti oli tuonut Salme Mujusen uuden Saalisvietti-kirjan. Tätä pitää ruveta tavailemaan, sillä seuraavan koirani kanssa meinaan jo pienestä ruveta saalisviettiä virittelemään.

------------------------

Apropå! Kun nyt tuo kirja sattui löytymään, niin ei kukaan sattuisi muistamaan, mihin kaappiin olen työntänyt auton sisätilalämmittimen? Sillä olisi taas käyttöä.