Lumisade lakkasi ja aurinko käväisi näyttäytymässä taivaalla. Oi ihanaa!

Töiden jälkeen käytiin ulkoilemassa. Koska yö meni potilaalta rauhaisasti, eikä muutenkaan kovin paljon yskittänyt, päätin antaa Friidan hetken aikaa irrotella. Takki puettiin kuitenkin päälle keuhko-osastoa suojaamaan. Satanut lumi oli kevyttä pöllyävää puuterilunta ja sekös oli koirista ihanaa.

Äitikoira ilmestyy lumesta.

Assistakin kevyessä lumessa oli hauska porhaltaa.

Friida syöksyi ja sukelteli.

Liikaa ei saanut riehua. Otin koirat autoon ja viritin Saagalle tunnarin. Yli kymmenen kapulaa ringissä, oma kello kahdentoista kohdalla. Saaga ulos autosta ja istumaan. Seisoin vähän syrjemmällä ja käskin etsiä. Saaga lähti reippaasti, aloitti kello viiden kohdalta, kiersi myötäpäiväänm meinasi ottaa yhden suuhun, mutta ei ottanutkaan, jatkoi haistelemista, otti oman ja lähti tuomaan sitä minulle. Oi onnea  ! Mielentila oli siis erittäin hyvä tällä kertaa. Saaga sai paljon paljon kehuja ja nameja. Sivulle en vielä sitä vaadi, ettei se ala pureskella, sillä nytkään se ei rouskinut kapulaa tullessaan.

Friida pääsi seuraavaksi hiukan tokoilemaan. Tehtiin vähän seuraamista. Sitten otin tunnarikapulan ja piilotin sen lumeen aika lähelle. Lähetin etsimään. Koira hävisi lumikasan taakse. Kun se palasi takaisin, näytin sille kohtaa, jossa kapula on. Sieltä löytyi. Joku lamppu selvästi syttyi pikkukoiran päässä tästä touhusta, sillä toisen kapulan (helposta paikasta) se löysi heti ja kolmannen kaivoi sinnikkäästi hangen sisältä. Nääs se ensin lähti väärään paikkaan talloen kapulapaikan, mutta palasi takaisin ja haistelemalla paikansi kapulan lumen alta. Minä olin ihan varma, ettei löydy, mutta löytyipä vain. Hyvä, Friida!

Friidan oireet ovat edelleen varsin vähäiset. Ulkolenkin jälkeen se köhi vähän aikaa, mutta mitään limaklönttejä se ei sylje ja suurimman osan aikaa on ihan ok. Tartuntapaikka näyttää yhä selvemmin olevan Porvoon agilitykisat, sillä seurakaverin Tarjan hollanninpaimenkoira Täppä, joka myös oli Porvoossa, oli sunnuntaina alkanut yskiä oikein kunnolla. Ei me - tai siis Friida  - Porvoossa ketään haisteltu, mutta kai tuommoisessa kisapaikassa virukset liikkuvat ilman nenäkosketustakin.