Saagalandian väki oli juhlimassa itsenäisyyspäivää Pohjois-Karjalassa siskon perheen vieraina. Kiitos vieraanvaraisuudesta! 700 kilometriä tuli ajeltua, osa siitä inhottavaa pimeässä ajamista. Mutta hengissä selvittiin. Eipä ollut Joensuussa lunta juurikaan enempää kuin täällä etelämerenrannalla. Pikkupakkasta piteli ja sekös oli kivaa, sillä koirat pysyivät oikein siisteinä vieraina. MammaMia-leffa tuli nähtyä, ja se olikin oikein hyvän mielen elokuva. Saaga odotti sivistyneesti vieraassa paikassa eikä hajottanut mitään odotellessaan. Huh helpotus!

Nyt ollaan palattu arkeen. Edelleen pakkanen paukahtelee, josta iloitaan. Tunnin päästä lähden katsomaan ensimmäistä kertaa pientä Lissu-shelttiä ja illalla on sitten agilitytreenit.

---------------------------------------------

Olipahan antoisat treenit. Meikäläisen ohjaustaidot menivät taas hiukkasen eteenpäin. On kiva oppia uusia tapoja viedä koiraa, kun Assin kanssa jo oltiin juututtu tietttyihin kaavoihin.

Ekassa radassa peruutettiin.  Koiraa oltiin ottamassa vastaan kakkoshypyn edessä, josta se heitettiin hypylle ja otettiin oikeaan käteen peruuttamalla. Joopa joo, otettiin jos otettiin. Saaga ainakin otti hatkat suoraan putken vasempaan päähän, kun ohjaaja oli myöhässä. Kun sitten vihdoin ajoitin oikein ja käänsin kroppani osoittamaan ykköshyppyä, koirakin lähti mukaani. Samaisella oikealla kädellä peruutuksen aikana heitettiin koira putken oikeaan päähän. Pieni veto poispäin oli tehtävä ennen heittoa. Sitten odotettiin koiraa putkesta ja vietiin oikealla kädellä se hypylle neljä. Kun koira oli lukinnut hypyn ja ilmassa, ohjaaja oli jo kiireesti peruuttamassa vitosen vieritse, otti koiran samalla vastaan oikealla, jolla sitten myös koira heitettiin hypylle. Tämän jälkeen itse käännyttiin menosuuntaan, vietiin koira kutoshypyn takaa hypylle ja seiskahypyn kautta putkeen. Tässä taas olin liian pitkällä ja Saaga suhahti takaani putken väärään päähän.  Takaaviennissä Jarno avusti niin, että veti Saagan lelulla hypyn taakse ja heitti lelun hypyn yli. Saagan kanssa olin treenannut keppejä alkuun kovasti lelun kanssa, joten lelu ei enää kiskomaan innostanut juurikaan,mutta heittovälineenä se vielä kelpasi. Nuo peruutukset ja heitot olivat älyttömän näppäriä tapoja ohjata koiraa nopeasti - siis kunhan oma ajoitus oli kohdallaan. Saaga ei vielä kovinkaan paljon anna anteeksi vääriä ajoituksia vaan tekee juuri niin kuin näytetään. Tosi hyvä harjoitus!

Toinen rata oli vauhtirata, jossa koira sai mennä lujaa. Meillä meni ihan hienosti aina siihen asti, kunnes kasilta piti mennä hypylle eikä putkeen. Saaga porhalsi putkeen vartalon suuntaamisesta ja runsaasta äänenkäytöstä huolimatta. Eli täytyy vastedes kääntää kroppa koiran suuntaan, vetää se pois houkuttelevalta reitiltä  ja sitten taas jatkaa matkaa. Mutta Saagalla oli kivaa.

Lisäksi harjoittelimme keppejä. Ilman sitä viimeistä verkkoa homma ei vieläkään suju, voi räkä! No, joka tapauksessa ilmoitan meidät tammikuun kisaan, olivat kepit kondiksessa tai ei. Mutta jatketaan harjoituksia tälläkin saralla. Enää yksi ryhmän treenikerta jäljellä ennen joulua. Eipä tässä taideta ihan valmiiksi tulla.