...tai sitten on iskenyt murkkuikä.

Oltiin illalla viimeisen kerran pentutokotreeneissä. Vettä satoi. Aloitettiin paikallamakuulla. Saaga meni hienosti märälle asfaltille maahan, mutta minuutin maattuaan kaiketi "unohti", mitä oli tekemässä ja nousi ylös. Eipä ole typykkä tätä ennen oikeastaan ikinä tätä tehnyt, niin varma makaaja se on ollut. No, kävin käskemässä maahan ja neiti totteli oikein kiltisti. Lopun ajan se makasi hienosti.  Sitten treenattiin seuraamista ja käännöksiä. Ohjaaja sai läksyksi käännösharjoituksia yksin ja yhdessä koiran kanssa. Tämän jälkeen harjoiteltiin sivulta maahan menoa. Käsken maahan. Mitä tekee Saaga? Mietiskelee, haistelee maata, katselee lintuja, katselee muita koiria. "Mikähän tämä käsky nyt oikein olikaan?" raksuttaa pieni pää ja tarjoaa kiihkeästi hyvää kontaktia. Emäntä käskee hiukan matalammalla äänellä maahan. Taas neiti kuulee päässään vain taivaisia ääniä, napottaa kontaktilla ylös, katselee välillä ympärilleen. Lopulta käsken ja painan sen selästä maahan. Neiti ei paineistu eikä värjy. Silmät pyöreinä ilmeellä:"Ai TÄMÄ liike. Olisit heti sanonut!"  Kutsun koiran uudestaan sivulle ja käsken maahan. Saaga tekee nopean maahan menon, saa paljon kehua ja palkkaa. Pidetään pieni tauko. Otetaan uudestaan. Koira sivulle ja käsky. Taas istuu pieni tyllerö hyvässä kontaktissa eikä tee elettäkään painuakseen alas. Odottelen, odottelen. Joku nuuhkii jalkaa, tökkäisee kättä, oliskos namia. Käsken toisen kerran ja odotan. Kuin ilmaan puhuisi. Taas toistan käskyn ja painan koiran maahan. Ja jälleen kerran tauko.

Toisen tauon jälkeen olivat aivosolut palautuneet oikeaan järjestykseen, sillä kun harjoittelimme vielä hetken maahan menoa, koira toimii moitteettomasti ja nopeasti.  Pitiköhän vähän testata, että onko pakko? Tämän saman koiran, joka sai pari päivää aikaisemmin tokokisoissa ykköstuloksen. Aika hupaisaa!

Lopuksi harjoiteltiin hyppyä. Erehdyin laittamaan hypyn taakse targetin. Nenä ei meinannut irrota kupista, vaikka kuinka kutsuin nimeltä huomion saadakseni. Target otettiin pois. Saaga hyppäsi ja lähti jäljestämään, minne kuppi on kadonnut. Samalla katosi myös kuulo, sillä kutsuhuutoni eivät menneet perille. Kolmas hyppy-yritys, eikä taaskaan targetia. Käskin:"Hyppy."  Saaga istui ja napotti minua ilmeellä:"En kuule taida mennä, kun eihän siellä ole MITÄÄN namia!"  Neljäs ja viimeinen oli jo ihan asiallinen suoritus, joskin loppuistumiseen tarvittiin namipalkkaa. Huokaus! Ei tämä aina niin helppoa ole. Epäilen vahvasti, että neiti yrittää vähän murkkuilla ja testata - toki portugeesimaisen pehmeään tyyliin, mutta kuitenkin. Täytyy olla tarkkana, että se ei liikaa rupea kukkoilemaan.

1894368.jpg

Ai mää vai, enhän minä mikään kukko -vai mikä se oli - ole, vaan suloinen tipuliini.

Assi treenasi Saagan perään. Tehtiin paikallamakuu. Ennen ohjaajan käskytystä rivissä seisoessa Assi liikkui kuin hissi maahan ja ylös tarjoten molempia vaihtoehtoja. Tosi rasittavaa! Toinen koira EI mene maahan ja tämä menee maahan koko ajan, taukoamatta. Tiiviillä palkkauksella sain Assin pysymään yläasennossa, kunnes se sitten oikeasti käskettiin maahan. Makuu sujui Assimaisen varmasti. Olin piilossa eikä tullut mitään hämminkiä. Palasin koiran taakse ja senkin se kestää ihan hyvin. Varsin varma liike.

Tein pieniä seuraamispätkiä ja käännöksiä. Vain muutama jätätys, koska Assi oli hyvässä vireessä. Olen kyllä paljon rennompi (-oikeasti hei-) Saagan kanssa, kun sen paikkaan voi paremmin luottaa. Sitten vielä vähän kaukokäskyjä, jotka parantuvat hitaasti mutta varmasti sekä hyppynoutoa, joka Assilla on oikein hyvä. Se nousi metallikapulaa hyppynoutona, eikä tehnyt heikkoakaan. Kun muistaa takkuisen noudon opiskelun alun, tästä liikkeestä on aina hyvä mieli.

Lopuksi tehtiin ruutua. En laittanut targetia ruutuun. Assi meni käskystä ruutuun, etsi sieltä namia, poistui ruudusta, mutta palasi, kun käskin ja pysähtyi, kun sanoin paikka. Sitten lensi pallo. Toistettiin tätä useamman kerran. Tosi hyvin Assi kesti näitäkin toistoja. Sen turnauskestävyys on parantunut treenaamisen tehostuttua ja ruudusta se on selvästi oikein innostunut, vaikka liike vaiheessa onkin. Tästä lähtien en laita enää ruutuun namia, koska se osaa sinne mennä, jotta se älyäisi, että palkkaa kannatta odottaa minulta pallon ja namin muodossa, kun vain kääntyy ja pysähtyy. Yhden tosi hienon ruudun se teki, mutta sitten pidensin matkaa, ja se teki vähän epävarmuutta. Saatiin kuitenkin sekin ruutu tehtyä.

Nämä treenit riittivät yhdelle illalle ja yhdelle vettyneelle koiranomistajalle. Dementikko ja hissikoira sekä turistina ollut Elsa takapaksissa surautettiin sateessa kotipihalle, pikapissatus ja sitten koirat saivat hyvin ansaitun ilta-aterian. Saaga sattuneesta syystä sai kupin vasta tehtyään tyylikkään maahan meno sivulta. SE OSASI!

-----------------------------------------

Pitää lisätä näin jälkikirjoituksena muisto. Nimittäin eihän tämä eka kerta ollutkaan, kun Saagalta muisti katosi. Edellisen murkkuhetken aikaan pienestä pitäen harjoiteltu sivu-käsky häipyi koiran mielestä ihan kuin sitä ei olisi koskaan opetettukaan. Dementia ei onneksi kauan kestänyt ja mitään muuta murkkuilua ei näkynyt. Nyt murkku taaskin kohdistaa kapinanpoikasen toko-harjoitukseen - aika miedolla tavalla. Pikku hömppä!