Tänään siis suunnattiin Järvenpäähän kisaamaan. Huh hellettä!

Tuomareina toimivat Vesa Sivonen ja Katriina Virkkala. Ihan kivoja joskaan eivät aivan mutkattomia ratoja olivat tuomarit meille keksineet. Tuttuja oli niin omasta seurasta, naapuriseurasta sekä lisäksi blogituttu Sanna kera portugeesi Pojun. Olipa kivaa tavata molempia viimeksi mainittuja. Sannan kanssa vaihdettiin  kameroita ja kuvattiin toistemme radat. Kamerani alkaa jo olla vanha ja sen näytöstä ei meinaa millään nähdä radalle, kun aurinko paistaa selän takaa. Hienosti Sanna selvisi haasteellisesta tehtävästä. Hänen kameransa oli paljon laadukkaampi ja helpompi käyttää. Tosi paljon kiitoksia kuvaamisesta.

Tässä on meidän ratakavalkaadimme:

Saagan Järvenpään radat

Ensimmäisellä radalla tuli jo kolmannella esteellä, putkella, kielto, kun Saaga porhalsi ohitseni hakemaan putken kaukaisempaa päätä. Olisi pitänyt ohjata kuin Johanna hyppyjen vasenta puolta, eikä noin kuin tein. Koirariiviö varasti TAAS!!! Siksi en ollut ohjauksessani niin tarkka kuin suunnittelin. Toisellakin putkella oli vaaratilanne, kun Saaga putki-käskyn kuultuaan päätti suunnata ihan eri putkelle kuin oli tarkoitus. Onneksi sain sen kiljaistua oikeaan suuntaan. Loppusuoraan renkaassa minä pässinpää käskytin sanalla rengas, vaikka aina olen sanonut siinä hyppy. No, ei sitten rengasta menty ekalla kerralla. Viimeinen rima tipahti, kun hidastin omaa vauhtiani ja Saaga reagoi siihen. Eli ohjaajan pöllöilyä tämän radan virheet.

Toisella radalla Saagan keskittymiskyky herpaantui juuri kepeille sisään mennessä. Se jäi silmänräpäykseksi tuijottamaan jotain kehänauhan ulkopuolella olevaa - ja meni väärältä puolelta keppejä  sisään. Putkella se meni sisään ihan näkymättömiin. Hiukan naurattaa videolla, kun neiti palaa samasta päästä takaisin (ei näy nauhalla) ja loikkaa kuin Naton ohjus väärän hypyn. Todella lennokas esitys! Emäntä seisoo tumput suorana ja kiljahtaa naisellisesti. En ymmärrä, miksi se palasi putkesta, mutta hylkyhän siitä tuli. Loppurata oli nätti, joskaan puomin ylösmenokontakti ei tainnut osua varpaiden alle.

Että sellaista menoa tällä kertaa. Johanna ja bordercollie Wilma sen sijaan ottivat kaksi nollaa ja nousivat kakkosiin. Aikamoinen tahti : kolme kisaa, kolme nollaa, yksi voitto ja kaksi kolmatta sijaa maksiykkösissä. Olette taitavia. Johannalta sain muutaman valokuvan meidän radastamme. Kiitos paljon.

Koira hyppää ja emäntä tanssii riverdancea.

Kiihkeää kepitystä

Aan huipulla.

Oli hauska tavata myös kahden portugeesitytön omistaja, joka kertoi käyvänsä Saagalandiassa. Enpä älynnyt kysellä nimeä, mutta oli kiva haastella. Rapsutuksia molemmille koiruuksille ja hyvää kevättä.

Päivä oli kuuma, tuuli puhalsi, esteitä kaatuili - mukavaa oli silti.

Ensi viikonloppuna uudet kisat.