Saaga on jo lähes oireeton. Muutama köh köh on tänään kuultu, mutta melkein uskallan kuvitella, että tauti on voitettu. Eikä Assi ole vielä yhtään yskinyt. Olenko yltiöoptimisti, kun mietin, että taudin olisi pitänyt tulla jo, jos on tullakseen. Peukut on pystyssä, että voiton puolella ollaan. Olin suunnitellut vieväni Saagan kisaamaan Porvooseen 19.2. mutta vaikka se huomenna olisi jo oireeton, en meinaa lähteä. Harkinnassa on helmikuun lopun Ojangon kisat ainakin Friidalle. Katsotaan, päästäänkö.

Juniori on ylen rasittava. Luulen, että se on valeraskaana, sillä se on levoton ja piipittelevä. Leluja se kantaa ja vouhottaa. Vaikkei se niitä hoidakaan, ei se ihan normi itsensä ole. Voi huoh! Sitäpaitsi se söi varren vanhasta talvikengästäni, joka oli jäänyt eteisen lattialle. Viimeistä talvea kengät olisivat olleetkin käytössä, mutta silti otti aivoon, kun huomasin. Oma vika tosin. Mitäs jätän kengät lojumaan ulottuville.