Tänään ollaan ostettu kortti "kuntosaliin". Siis Saagalle. Sen lihaskunnolle tekisi kaikkein eniten hyvää tasainen ravi, sanoi Saija-luottohierojamme. Polkupyöräilyhän olisi loistava tapa koiraa ravauttaa, mutta lähde nyt tässä pöperössä fillaroimaan. Kuolleena syntynyt ajatus kertakaikkiaan. Emäntähän voisi tietysti hölkätä haukkunsa kanssa - ei tekis huonoo - mutta kun polvi kränää, niin eipä tässä juuri juostakaan. Siispä marssimme paikalliseen Mustiin ja Mirriin treenaamaan juoksumaton käyttöä. Saaga kohtuullisen hyvin tajusi maton käytön kävelyvauhdilla, kun kävimme harjoittelemassa tänään. Siitä aloitamme. Sitten hiljalleen nostetaan vauhtia hölkkäasteelle. Valjaat kuulemma ovat hyvät, joten ensi kerralla laitetaan ne. Koiratyttö oli aika uupunut, kun tultiin kotiin. Varmaan tuollainen uuden opettelu käy päänuppiin aika lailla. Loppuviikosta jatketaan opiskelua. Meillä on nyt kymmenen kerran kortti ja yksi kerta on kymmenen minuuttia. Eiköhän pituus ole aloittelijalle ihan passeli. Tästä se kunnon kohotus lähtee. Koirapuistossakin käytiin. Pari kertaa Saaga intoutui juoksemaan Assin perässä, kun tällä oli keppi, mutta muuten riehuminen oli vähän vaisua. Kun Assi yritti houkutella epätoivoisen innokkaana, Saaga vain heilutti häntää ja piipitti eikä mennyt mukaan. Assi rukka. Kukaan ei oo sen kanssa!