Onnea rakkaalle Assi Passiselle, taukoamattomalle heiluhännälle ja pusukoneelle syntymäpäivän johdosta! Näin siirtyi Assi veteraaniluokkaan - siis näyttelypiireissä meinaan. Muutenhan tuo on elämäniloa, energiaa ja terveyttä pullollaan eikä mitään merkkiäkään osoita ikääntymisestä, mitä nyt turkin värissä on hiukan hopeanhohtoa jo.

Assi pieni piimäparta tuli taloon vuoden 2000 itsenäisyyspäivänä. Elsa hyppäsi sohvalle tyrmistyneenä ja oli sitä mieltä, että parempi olisi ollut, jos ei olisi tullut. Alussa Assi saattoi roikkua Elsa-paran hännässä seuratessaan vaivaantunutta isoa siskoa, mutta hyvin nopeasti kaverukset toisiinsa tottuivat. Ne ovat olleet hyvää pataa siitä lähtien eivätkä koskaan ole riidelleet tai rähisseet toisilleen. Paitsi jos toinen tulee lähentelemään syötävänä olevaa herkkupalaa, niin silloin voi pieni murahdus kuulua. Mutta sehän on ihan hyväksyttävää.

Assi on meidän kova pehmo. Oikeastaan pidin sitä pitkään ihan pehmona, mutta aikusella iällä on paljastunut pehmeän kuoren alta myös tiukkuutta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten Saagan saavuttua Assi otti laumanvartijaroolin lenkeillä. Jos vastaan tuli räkyttäjäkoira, Assi oli se, joka levitti rintansa ja asettui heti asemiin puolustaakseen joukkoa, ei hyökäten, mutta selkeästi murahdellen osoittaen, että tämä tyttö on valmis taistoon, jos tarvis tulee. Tästä ollaan päästy onneksi selkeillä ohitustraditioilla, kontaktilla minuun ja siitä palkkaamalla. Assi on kyllä erittäin sosiaalinen koira, joka tulee muiden koirien kanssa ihan hyvin toimeen. Assi on selvästi lauman pomo, jonka ei kyllä tarvitse mitään näkyvää tehdä asemansa pitääkseen, mutta hienovaraisista merkeistä olen ymmärtänyt asian. Onneksi emäntä on Assin yläpuolella ja Assista se on erittäin hyvä juttu. Sillä ei ole ikinä ollut mitään tarvetta edes yrittää vallankahvaan, niinkuin ei noilla muillakaan typyköillä. Näin jälkikäteen on harmittanut suuresti, etten vienyt Assia luonnetestiin. Olisi ollut tosi kiva nähdä, millaiset tulokset olisi saatu.

Ainoa asia, jota Assi inhoaa, ovat mustat jätesäkit. Kun säkki rapsahtaa, koira poistuu takavasemmalle. Ei se varsinaisesti pelkää, mutta ei halua olla moisten inhottavuuksien kanssa samassa huoneessakaan. Liekö lapsena säikähtänyt ja muistikuva on jäänyt syvälle. Säkit ovat vaarallisia!

Niinkuin kuvasta näkyy Assin mennyt vuosi oli menestyksekäs. Assista tuli Vesikoira-yhdistyksen Vuoden 2007 harrastusportugeesi ja lisäksi se sai oman seuran Pian Pystin monipuolisesta harrastamisesta sekä Betyan pytyn parhaana tokon avo/alo-koirana. Näistä ollaan hartaasti yritetty pölyjä pyyhkiä koko vuoden. Lisäksi se läpäisi BH-kokeen ja spanielien taipumuskokeen hyväksytysti. Aika hyvin kahdeksanvuotiaalta. Harrastaminen jatkuu. Agilityssa ollaan hiljalleen laskeutumassa silloin tällöin kisailun kautta eläkkeelle, mutta tokossa tavoitteena ensi keväälle on osallistua voittaja-luokan kisoihin.  Ja kuka tietää, vaikka mejääkin kokeilisimme, jos emännän aika riittää.

Kyllä tällaista komeaa patsasta olisi voinut vielä toisenkin vuoden ihailla.

Assi on touhukas koira. Toki se päivällä makailee pitkät pätkät, mutta jos jotain tapahtuu, siellä on myös Assi mukana. Tyypillinen portugeesi varmaan siinäkin.

Vauhti on Assista ihanaa. Vaikkei agilityradoilla vauhti riitä hyppyjen takia, niin tasamaalla Assi painaa pikakiiturin tavoin. Lisäksi Assi rakastaa piehtaroimista.

Lumessa on hyvä piehtaroida.

Heinikossa vasta onkin hyvä piehtaroida, puhumattakaan sammalista, hiekasta...kaikki kelpaa. Piehtarointi on niin IHANAA! 

Assin suosikkipuuhaa on myös riehunta. Jos Assi haluaa riehuntaa ja kaverit vain haistelevat, se tekee kierroksen ja syöksyy kuin tankki suoraan jomman kumman päälle saadakseen aikaan elämää. Jos ensimmäinen kierros ei auta, eikun uusi kaarros ja päälle vain. Yleensä tässä vaiheessa juoksu-ja riehukavereita jo löytyy ja ärinä ja mörinä voi alkaa. Saaga tuli kreivin aikaan helpottamaan Elsan vanhuudenpäiviä, sillä Elsa ei jaksa hirveän pitkään riekkua. Kun jos kaksi on yhtä vastaan, Elsa on aina se yksi ja kaksi energistä vastustajaa alkaa olla liikaa.

Uimisesta Assi pitää myös. Kun se mökillä syöksyy rantaan juomaan, se menee seisomaan veteen kaulaa myöten ja sitten alkaa lipittää.

Elämässä pitää olla säpinää, toteaa syntymäpäiväsankari eikä aio ryhtyä eläkeläiseksi vielä pitkään aikaan. Herkkujakin Assin mielestä voisi olla enemmän, mutta kun sankaritar on taipuvainen lihomaan, herkkujen määrää rajoitetaan ja kevytruokaa tarjotaan. Näin on kroppa pysynyt hyvässä kuosissa ilman ylipainoa. Onneksi terveyttä on riittänyt. Koiravakuutusta on kerran käytetty, kun kynsi tarttui häkin reunaan ja repesi - ja vielä tulehtui. Uusi kynsi kasvoi nopeasti eikä muuta terveysvaivaa Assin elämässä ole ollutkaan. Toivotaan, että sankarittaren tulevaan vuoteen sisältyy yhtä paljon elämäniloa ja riemua kuin menneinäkin vuosina.

Paljon onnea myös Nelli-, Geisha- ja Kata-siskoille sekä Kevin-, Osku-, Caro- ja Kapu-veljille sekä heidän omistajilleen, joilla on niin hienot kahdeksanvuotiaat koirat.