Jo joutui armas aika --- ja silleen. Kesä kukkii, vaikkei lämpöä näin koulun päättäjäispäivän ollutkaan tarjolla. Ainoastaan kovaa tuulta, vesisadetta ja kylmyyttä.

Collieyhdistys ja Kotkan Koiraystäväin Seura järjestivät kimpassa luonnetestin meidän seuran Jylpyn kentällä. Ilmoitin Friidan jossain vaiheessa testiin, mutta saman tien tajusin, että juoksu voi olla päällä, joten peruin paikan, ja hyvä olikin, sillä Friida on kuin onkin paraikaa juoksussa. Mutta talkoohommiin lupauduin myös ja heti koulun lopettajaisten jälkeen punttasin päälleni runsaat vaatevarustukset ja suuntasin kentälle.

Tämä päivä oli tarkoitettu collieille. Nähtiin sekä pitkä- että lyhytkarvaisten collieiden suorituksia. Muutama tosi napakka pitkäkarvainen ja useampi lyhytkarvainen collie sai hyvät luonnetestipisteet, mutta paljon oli toimintakyvyttömyyttä ja paineistumista. Katsoinpa testin jälkeen Saagan luonnetestivideon  (löytyy Saagalandian sivuilta kohdasta huhtikuu 2010) . Saagahan oli puolustuskyvyttömyydestään huolimatta todella tomera tapaus verrattuna joihinkin tämän päivän koiriin.

Pisti pohtimaan. Tokihan ihmiset haluavat jalostaa koiria, jotka ovat helppoja kotikoiria. MUTTA jos joku vaikkapa haluaa harrastaa koiransa kanssae esim. agilitya, tokoa tai jotain palveluskoiralajia, pitäisi koirasta löytyä jonkinlainen moottori, jonka avulla koira jaksaa myös harrastuksen asettamat vaatimukset.  Oli niin paljon kivempi seurata koiraa, joka oli melko rohkea, avoin, ihmisystävällinen ja joka paineistumisesta huolimatta jaksoi testin loppuun asti ainakin kohtuullisen hyvissä sielun voimissa. Liika pehmeys on ehdottomasti pahasta, ellei etsi koiraa vain pelkäksi sohvaperunaksi.

Huomenna menen katsomaan, miten sukulaistyttö Figo pärjää luonnetestissä. Figo on sen verran jännä sekoitus viettiä ja pehmeyttä, että on vaikea sanoa, mitä tuleman pitää. Todella mielenkiintoista nähdä, millaisen tuloksen Figo saa.

Joka tapauksessa jäi sellainen tunne, että ensi vuonna pitää Friida saada luonnetestiin. Tämän hetken tuntumalla se on pehmeämpi kuin äitinsä, mutta toisaalta siitä löytyy yllättävää sinnikkyyttä, joten vaikea sanoa, millainen tulos voisi vuoden päästä olla. Nythän se selvästi on vielä kovin kesken ja vasta matkalla aikuisuuteen.

Meidän kesäkoirat:



On ihana olla lomalla!