Me lähdimme torstaina hellettä pakoon Lemille Kivijärven rantaan. Lämpötila ulkona oli +25 astetta varjossa ja veden lämpötilakin 18 astetta. Yksi tavoitteista oli Saagan uimataidon kehittäminen.
Asteltiin rantaan.
Hmm, kovasti on märkää tämä vesi. Ja hei-hei-mihin katosi maa jalkojeni alla?!!!
Ei, ei, eihän näin vaarallisesti elä kukaan. Äkkiä kovalle maalle.
Houkuttelee tuo vesi hiukan kuitenkin. No nyt emäntä heitti veteen kävyn.
Hmm, mitenköhän sen sieltä saisi?
Jos saisi edes takajaloilla otteen pidettyä rannasta.....hankalaa, hankalaa, ei yllä...
Pitää vähän uskaltaa edetä. Tuossa se käpy on.
Kahmaisen sen äkkiä ---daisi mud dedään meddä vähän veddä.
Kiinni on ja pysyy. Minä tein sen!
Äkkiä rantaan, ennenkuin joku ottaa sen minulta.
Kylläpä noissa vesitouhuissa kastuu. Mitähän sitä nyt tekisi?
-Varo vain, otan sinut kiinni.
-Niinhän sinä luulet!
Tahtoo lisää puuhailua!
Banzai - painitaan!
Älä sinä ipana itsestäsi sentään liikoja luule. Selätys!
Voi hyvä luoja tuota nuorison kevytmielisyyttä! Hmm, toisaalta----
---taidanpa minäkin mennä hetkeksi riehumaan.
Painin jälkeen kiskottiin keppiä.
Assi oikeasta suupielestä: -Hei kuule, eiköhän voitaishi jo vähän huilia? Ollaan yhtä shoittoa riehuttu jo kuushi tuntia.
-Kyllä meillä oli tosi mukavaa, vai mitä Elsa? - Haukostusjooooo!
Assia taitaa myös vähän väsyttää.
Perjantai-iltapäivällä huokaisi herrasväki Talitintti helpotuksesta, kun sirkus lähti taas kaupunkiin.
Saagan uimataito ei ole vielä täydellinen, mutta se menee mielellään veteen ihan itsekseenkin. Kun kannoin sen syvälle, se ui rauhallisesti ja hyvällä tyylillä maihin. Vielä se ei uskalla itse irrottaa otetta pohjasta, mutta treenit jatkuvat juhannuksena.
Assi ja Saaga pitivät sydämensä pohjasta hauskaa. Ne juoksivat ympäri tonttia satoja kierroksia, painivat välillä, juoksivat järveen juomaan, ajovat taas toisiaan takaa, kiskoivat keppejä ja söivät niitä - sanalla sanoen nauttivat vapaudesta täysin rinnoin. Elsa jolkutteli omiaan, mutta pari kertaa innostui kiitämään muiden kanssa.
Sorsapaistiakin yritettiin saada. Vedestä kuului kaakatusta, ja kun katsoin järvelle, sorsaemo paimensi poikasiaan syvemmälle ja Assi ui määrätietoisesti lintujen perässä. Minä kiljumaan Assia pois. Se kääntyi - ja sorsaemo ui perässä rantaan asti kaakattaen moittivasti. Saaga huomasi sorsan, ajoi sitä rantavedessä jonkin aikaa, jolloin sorsa katsoi viisaammaksi ottaa siivet alleen ja lentää poikastensa luo. Taisi tulla tälle perheelle pysyvä muutto turvallisemmille vesille.
Vasta perjantaina puolilta päivän koirat alkoivat väsyä ja ne makailivat kuistilla autuaallisina. Hyvä reissu - vaikka viikonloppu meneekin koirista havunneulasia kammatessa.
Kommentit