Tänään oli näyttelypäivä. Herätyskello oli viritetty soimaan jo 4.45, mutta lieneekö ollut jännitystä ilmassa, kun heräsin jo ennen neljää. Hesari kopsahti neljän maissa luukusta ja huomasin olevani ihan pirteä. Siispä eikun kahvin keittoon. Koirat katsoivat aivan ihmeissään, että ei voi olla totta näin aikainen nousu, ja jäivät sänkyyn pötköttämään. Hesarin jälkeen lähdettiin pakkasaamuun lenkille - eikä satanut lunta. Jes! Kun lähdön hetki koitti, rivistö syyttäviä silmäpareja katsoi minua eteisessä. Tajusin, että koko kaarti on ruokkimatta. Siispä kiiresti tarjoilu pystyyn kelloa vilkuillen. Onneksi meidän tytöt syövät valoakin nopeammin kuppinsa tyhjäksi - paitsi Elsa.
Treffit olivat Prismalla ja siinä pakkauduttiin Paulin emännän autoon. Tiet olivat hyvin tyhjät ja keli ihan kohtuullinen, joten olimme Messarissa jo reilusti ennen kahdeksaa. Siinäpä oli hyvää aikaa odotella kehien alkamista. Tuomarina oli Annukka Paloheimo ja hän sitten harrasti koirien mittaamista. Gulps! Jepson meni tosi hienosti ja sai vaaleanpunaisen nauhan. Paulilla oli maha sekaisin ja se ei esittänyt ihan parastaan. Punainen nauha tällä kertaa, mutta tuomari ymmärsi, että Pauli ei ole arka vaan kokematon näyttelyssä kävijä -ja vielä tautinen rukka. Jepsonista tuli JunioriVoittaja 2010 ja kyllä oltiin velipojasta ylen ylpeitä. Isäpappahan oli edellisen päivän Helsinki Winner- näyttelyssä ollut rotunsa paras ja saanut sen Winner-tittelin. Saagan veli Santos oli paras uros-2 ja toinen veli Rico paras uros-3.
Sitten tulivat juniornartut kehiin. Niitä oli kuusi tai seitsemän. Maarit oli antanut hyviä vinkkejä, miten Friidan voisi saada juoksemaan pomppimatta, ja ne tepsivät. Friida meni tosi hienosti kaikki kierrokset. Sitten tuli mittaushetki. Tuomari mittasi,ei sanonut mitään ja vei mitan pois. Kun hän tuli tutkimaan Friidaa, hän totesi, ettei koira saa enää yhtään kasvaa. Kysyin, mikä oli mittauksen tulos. Tuomari sanoi: 52cm. Tämä on nartun koon ehdoton yläraja. Huh! Fripsukka sai kuin saikin vaaleanpunaisen nauhan. Sitten juoksutettiin kaikkia erin saaneita ympäri kehää. Friida tuli toiseksi juniornartuista, eli aika lähelle päästiin mekin Voittaja-titteliä. Olin ihan hurjan tyytyväinen Friidaan kaiken kaikkiaan. Kisan jälkeen Friida ja Jepson huilasivat samassa häkissä sulassa sovussa.
Ennen kolmea suunnattiin kohti kotia. Helsingin katujen varsilla oli iso määrä lumikasoja, joiden sisällä jossain oli auto. Muutamia surullisen hahmon ritareita kaivoi kulkuneuvoaan lapiolla esiin. Eipä käynyt kateeksi.
Tuomari totesi Friidasta seuraavaa:
"Koon ylärajalla. Kovin raajakas (meidän heinäsirkka
)Erinomaiset liikkeet, hyvä ryhti. Terve rakenne. Voisi kantaa häntänsä hieman korkeammalla. Erinomainen karvanlaatu. Ei saa enää kasvaa. Iloinen luonne."
Tämän iloisen kirahvilapsukaisen kanssa jäämme nyt vähäksi aikaa kotiin kasvattamaan massaa ja turkkia, muttei missään nimessä enää jalkoja.
PS. Tiinalle ja Maijulle kiitos kotiin jääneiden koirien ulkoiluttamisesta. Iso taakka oli pois sydämestä, kun tiesin, että nekin pääsevät ulos odotusaikana.
-------------
Today we were in the Winner -show in Helsinki. Friida was the second of junior bitches. So she didn´t get the winner title, but her brother Jepson did. We are so proud of the little boy. Friida got excellent and behaved very well. I am very pleased with her.
Kommentit