Aamulla taas herättiin kellon kanssa ja startattiin porukalla kohti Purina Areenaa. Olin ilmoittanut Saagan ja Friidan Syysskabojen toiselle päivälle. Molemmilla oli kaksi kisaa.

Ykköset aloittivat heti aamusta ja suunnistimme kroatialaisen Zeljko Goran radalle.

Kuva ratapiirroksesta on otettu videokamerallani, josta kyllä tulee hyvää videokuvaa, mutta valokuvat ovat surkeita. Ehkä en osaa sitä käyttää oikein. Mutta jonkilaisen kuvan saa radasta, kun piirrosta katsoo. Tiedossa oli siis pinkomista. Friida meni puomin jälkeisen hypyn jälkeen tutustumaan hyppy nelosen vieressä istuviin ratahenkilöihin. Sain sen radalle takaisin. Kun putken 5 jälkeen piti mennä suoraan putkeen 6, Friida kävi pamauttamassa tassunsa puomille ja hylkyhän siitä hypsähti. Laajoja kaaria nähtiin, kun olisi pitänyt kääntää 180 astetta tiiviisti. Käännä-käsky ei vielä oikein vaikuta, kun neiti Lennokas irroittelee. Kepeille mentiin oikein ekalla kerralla - jee! Loppu meni aika jees ilman sen kummempia virheitä.

Rata 2, sekin agilityrata, oli Muotkan Esan. Ja piirros on tässä:

Hylky tuli tältäkin radalta. Friidan pää ei aina ollut mukana. Kepeille meno ei onnistunut ekalla kerralla, vaan neiti paineli ohi. Toisella kerralla se ohitti yhden välin. Kolmannella kerralla päästiin loppuun asti. Tärkeintä näillä radoilla oli, että Friidalla oli hyvä vauhti ja hirmuisen hauskaa itsensä kanssa. Toiveena on, että ohjaajakin pääsisi tähän kivan pitoon mukaan jonain päivänä.

Sitten seurattiin kakkosten kisoja. Sukulaistyttö Figo paineli ekalla radalla neljänneksi ja toisella pääsi palkintopallille  eli kolmanneksi. Nollatulosta ei valitettavasti ihan tullut. Onnea hienosta menestyksestä Minnalle ja Figolle.

Kolmosten radat alkoivat taas Zeljkon kiemuroilla.

Saaga teki hyvän radan ja vauhdikkaankin. Kolmoshypyllä tuli kielto, kun kierrätin hypyn takaa huonosti. Saaga ajoi huonon ohjaukseni takia hypyn 12 ohi ja hyppäsi sen takaisin päin väärään suuntaan. Vaan kaiken kaikkiaan rata oli hyvä hylky.

Muotkan agilityradalla

alku sujui todella verkkaisesti. Vasta keinulla Saaga pääsi vauhtiin. Tehtiin puhdas, mutta yliaikainen rata. Kuntoharjoittelua koiralle!

Kotimatkalle lähdettiin Käpylän kautta. Siskon luona sain nauttia herkullisen aterian ja ihanaa sitruunamarenkitorttua, jonka siskonpoika Pietari oli omin käsin rakentanut. Nam! Kotimatka alkoi mutkitellen, kun Koskelantieltä ei päässytkään motarille suoraan pyöräilytapahtuman takia vaan piti lähteä etsimään uutta reittiä.

Loviisan leveäkaistatiellä tuli stoppi. Yhtäkkiä autosta katosi kaasupoljin. Tipahti lattialle. Ihan oikeesti. Todella onhea tunne, kun jalalla kokeilee, että tuossa kytkin, tuossa jarru ja tuossa - tyhjää. Vauhti hiipui ja parkkeerasin auton tien laitaan. Tutkailin tilannetta. Kytkin jees, jarru jees - kaasupoljin pitkin lattiaa. Onneksi oli valoisaa ja lämmintä - ja kännykässä tiepalvelunumero. Ensin odottelun jälkeen sain yhteyden tiepalveluun, joka yhdisti Loviisaan, joka yhdisti hinausautolle, joka saapui reilun odottelun jälkeen paikalle. Tilanne tutkittiin ja havaittiin, että kaasuvaijeri oli poikki. Eikun auto hilattiin rekan lavalle vaijerin avulla. Tyttökoirat jäivät paksiin ja silmät ylen ymmyrkäisinä ne tuijottivat minua, kun auto oli ensin ihan vinossa ja sitten suoristui lavalle. Minä kiipesin rekan nuppiin ja meidät vietiin paikallisen Renault-myyjän korjaamon pihalle Karhulaan. Minna meidät sieltä korjasi ja toi kotiin. Kiitos paljon avusta, Minna!

Oli se seikkailu. Onneksi ei käynyt kuukauden päästä, kun matkustan kummitytön häihin Heinävedelle. Olisi ollut pitkä hinausmatka! Toivotaan, että saan auton pian takaisin. Huomenna on tiedossa  fillarityöpäivä.