No okei, harrasti Assikin päivällä vähän tokoilua. Tehtiin ruutua eri suunnista, kaukokäskyjä takapalkalla ja pysäytyksiä. Assin fiilikset olivat hyvät ja se kesti toistoja  tosi mainiosti. Liikkeet ovat vielä, mitä ovat, mutta pikku askelilla edetään -kai. Saaga ja Elsa katselivat autosta ja pääsivät lopuksi riehumaan. Saaga ei nyt tällä viikolla harrasta mitään vaan oleksii ja leikkii ja lenkkeilee. Nollataan pää totaalisesti viime viikonlopusta ja sitten lauantaina kisataan taas. Varmaan paussi tekee hyvää koiralle.

Minä olin toista kertaa elämässäni agilitytuomarina Agi-Kotkien möllikisoissa tänä iltana. Olin etukäteen suunnitellut radat. Möllirata oli aika jees, mutta loppu oli selkeästi liian haasteellinen käännöksineen. Kilpailevien radan putkihässäkkää olisin voinut miettiä tarkemmin. Se oli myös aika hylkyisä kohta. Kokematon näissä hommissa kun olen, en oikein osaa miettiä tarkasti, miltä rata luonnossa näyttää ja tuntuu. Paperilla ne näyttivät helpommilta. Kilpailevien radan loppu piti radan rakennuksessa improvisoida, kun minun piirrokseni ei toiminut lainkaan. Mutta onneksi lopetus oli aika helppo keksiä.

Kyllä sitä arvostaa taas oikeita kisatuomareita ihan toisella tavalla, kun on itse tuomaroinut. Ei ole helppo nähdä, osuuko joku tassu ylösmeno- tai alastulokontaktille. Samoin sen arvioiminen, onko joku kohta kielto vai ei, on välillä tosi hankalaa. Mutta parhaani yritin ja toisaalta aika hauskaakin puuha oli. En ihan heti ole kyllä tyrkyllä hommaan. Mielummin olen rivikisaaja.