Tänä aamuna herätessäni havaitsin, että peiton reuna oli märkä. Ja haisi väkevälle pissalle. Epäilykset kohdistuivat Elsaan, joka yleensä pötköttelee yönsä siinä kohtaa viekussa. Illalla olin havainnut lattialla pari epämääräistä märkää länttiä, mutta en niistä sen kummempaa ajatellut, vähän hämmästelin vain. Aamulenkillä Elsa ei mitenkään erityisen usein liritellyt, normimäärän vain. Mietin jo, onko pidätysongelmia ja virtsankarkailua  vanhalla koiralla. Varasin töissä eläinlääkärin ja neljän maissa suunnattiin tohtorille. Sitä ennen otin pissanäytteen purkkiin. Sisältö tutkittiin ja orastava virtsiitti diagnosoitiin. Eli kreivin aikaan menin lääkärille. Nyt sitten Elsa napsii 3 hehkeän pinkkiä antibioottitablettia päivässä viikon verran. Ja minä suunnistan huomenna pyykkitupaan peittopesulle. Kyselin, onko virtsatientulehdus merkki munuaisten heikentymisestä, mutta lääkäri oli sitä mieltä, ettei, koska koiralla ei ole muita oireita. Sydämen sivuääni oli vähän vahvistunut, mutta sekään ei vielä aiheuta toimenpiteitä, koska Elsa ei sitä mitenkään oirehdi.

Hiljaiselo jatkuu kotosalla. Saaga on hyvin kestänyt harrastamattomuuden ja on -kotiintuloseremonioita lukuunottamatta -tosi rauhallinen. Toivottavasti tyyni mielenlaatu jatkuu.

---

Jälkihuomautus, lähinnä itselle muistettava asia: Elsa sai myös Cartrophenin.