Huomenna tulee Friida!

Tänään yritin sovitella autoon meidän kevythäkkiä, mutta se oli  liian iso takapenkille. Siispä kauppaan ostoksille ja nyt meillä on pienemmän koiran kevari Friidaa odottamassa. Toinen puoli takapenkkiä on laskettu alas, joten se näkee matkustaessa isot koirat, mutta sillä on boksissaa oma rauha. Taidan ottaa huomenna Saagan automatkaseuraksi, ettei pienen tule niin suuri suru, kun yksin joutuu mierontielle. Muistan, kun hain Saagan. Se oli boksissa etupenkillä ja kiljui kuin lahdattava sikapossu. Matkaa Jäppilästä meille on vain kahdeksan kilometriä, mutta tuntui ikuisuudelta. Viiden kilometrin jälkeen alkoi jo kuurous tehdä tuloaan. Saagan kiljunnassa oli kiitettävän paljon kiukuttelua. Se yritteli vielä pari kertaa myöhemminkin konsertoida autossa, mutta kun läimäsin kädellä boksia, neiti laittoi suun nappiin. Oikeasti sillä ei ollut mitään hätää, kunhan vankeus vain otti päähän. Saahan nähdä, onko tytär samanlainen.

Sen lisäksi, että saa uuden kodin ja uudet koirakaverit, Friidalle aukeaa myös ihan uusi ulkomaailma. Se ei ole jalkaansa ikinä lumeen laittanut. Säät ovat olleet sen verran karut, ettei pentuja ole voinut ulkoiluttaa. Niinpä niillä kaikilla on edessä suuri elämys: lumi! Olisipa kiva kuulla, miten muut sisarukset suhtautuvat moiseen ilmiöön.

Huomenna sitten tuoreita kuulumisia kotirintamalta!

------------------------

Tomorrow comes Friida home!

I bought a light cage for her and put it in the car. It is safer for her to travel home in a cage. When Saaga came home for the first time, she screamed like a pig all the way home in the car. I almost became deaf. She wasn´t scared, only angry, because she was captured in a box. We´ll see if her daughter is like the mother. Hope not.