Hrr, mikä kaunis pakkaspäivä tänään taas olikaan. Mutta niinkuin suunniteltu oli, käytiin tänään Assin kanssa Kouvolassa sukuloimassa Göstan, Edun ja Caruson ynnä emäntänsä Anun luona. Kamera mukana tietenkin.

Isot koirat ovat jo irti.

Assi oli aivan haltioituneessa tilassa. Kerrankin on kunnon juoksukavereita. Tosin Edu ei hirveästi arvostanut, kun Assi törmäsi siihen, mutta onneksi oli muitakin juoksukavereita ja Edu säästyi enemmiltä kolareilta.

-Joko mä kohta pääsen, kun istun näin kiltisti? kysyy Caruso.
Gösta odottelee pikkukaveria.

Ja sitten läksi portuperrolaisella energialla tämä vauhtikaksikko. Caruso on häpihäpihäpi.

Sinne meni nelikko täyttä laukkaa.

Ja sieltä tuli. Vaikka kuvassa Caruso on viimeinen, se todellakaan ei ole mikään hidas pentunen vaan aikamoinen pikakiituri. Assi oli sen mielestä hyvin jännittävä tyyppi. Assi jahtasi sitä ja Caruso pinkoi karkuun. Assi kääntyi takaisin ja Caruso pinkoi perässä. Molemmat nauttivat leikistä täysin siemauksin. Niin tuota kymppiä kohti kulkevaakin lapsettaa.

Caruso on yhtenä hymynä.

Lasten tapaan sen pitää tutkia kaikki tienvieruspolut eikä yhtään haittaa, vaikka lumi upottaa. Päinvastoin!

Selvitty siitä hangesta!

- Kuis sää Edu et yhtään riehu? ihmettelee Caruso 12-vuotiaan Edun rauhallista etenemistä.

- Minä luulin, että kaikki koirat rrrrrakastavat juoksemista. Outoa!

Göstalla on THE KEPPI!

- Ai miten hieno! Noin pitkä ja paksukin!

- Ja maistuukin niin hyvältä!

- Anna mulle anna mulle anna mulle anna mulle.

Niinhän siinä lopulta kävi. että sinnikäs nuorukainen sai kuin saikin keppinsä. Jes!

Assin kampaus on pörrössä kaikesta riekkumisesta, mutta sehän ei menoa haittaa.

Pakkanen alkoi kuitenkin haitata ihmisten menoa ja kun aurinkokin alkoi laskea puiden taakse, palattiin sisälle.

Edu päätti ottaa rennosti.

Göstallakin painoi uni silmään.

- Tää kyllä voisi huolia ruokaa.

- Maistuskohan nuo fissuset hyviltä?

Kiitos lenkkiseurasta ja kuumasta kaakaosta, Anu ja pojat. Ostin Anulta pullon seniorikoirille tarkoitettua Omega3-öljyä, kun Edu ei sitä ollut kelpuuttanut. Meidän tytöistä maistui makoisalta ruoan seassa.

--------------------------------------

Suru-uutinen tuli illalla.

Ystävämme keskikokoinen villakoira Herra Laku (14 vuotta) on tänään siirtynyt koirien taivaaseen. Laku eli pitkän. toimeliaan ja hyvän elämän ja oli todellinen Persoona!

Muistamme Lakua, reipasta ja suorastaan uhkarohkeaa uimamaisteria lämmöllä.

Lisäksi erityisen hieno kokemus oli olla Lakua seuraamassa jäljestämässä. Vaikka kuulo oli mennyt ja näkökin melkein, nenä toimi täysiä ja valtavalla tarmolla ja taidolla kaato löytyi.

Lähetämme paljon lämpimiä ajatuksia Kristiinalle, joka on kokenut suuren menetyksen. Voimia!