Vappu tuli vietettyä leppoisissa merkeissä ja nyt sitten taas agiliidetään.

Tänään kisasimme Kouvolassa. Nollia ei tullut. Ekalla radalla Saagalla oli niin kova vauhti kepeille mennessä, että vaikka se meni oikeasta aukosta sisään, rytmi meni sekaisin ja se ohitti yhden välin. Sitten otettiin uusiksi. Muuten rata oli kiva, mutta meikäläisen liiotellut haltuunotot ennen putkelle lähetystä ja myöhässä olevat käskyt saivat Saagan kuumenemaan ja pyörähtämään ennen putken päitä. Se näykkäsikin minua kerran kipeästi. Ihan oikein minulle. Mitäs varmistelin liikaa. Rata oli oikein hyvä ykkösten rata ja ihanneaikakin ihan sopiva. Mutta ei siis nollaa eikä muumimukia, joita Kouvolassa palkinnoksi muun muassa jaetaan.

Saagan hyppyrata (tuomarina Allan Mattsson) ja agilityrata (Leena Rantamäki-Lahtinen)

Agilityrata oli selkeästi haasteellisempi. Ei nyt mitenkään ylihankala kuitenkaan. Alussa oli hyppy ja mutkaputki. Saaga taas meni putken sisälle kunnolla - ja palasi samasta päästä ulos. Taisin huudella: Tule tule tule - ja koira tuli takaisin. Pahus! Aalla tuomari tuli vierelle katsomaan kontakteja - ja Saaga pällisteli useamman sekunnin tuomaria ja se piti oikein houkutella kontaktille, josta se ei ensimmäisellä käskyllä lähtenyt edes liikkeelle. Kepeille meno oli vauhdikas ja hyvä. Yksi rima tipahti hypyssä. Loppupuomissa Saaga taas himmaili ja hidasteli oikein kunnolla. Eli kello kävi ja yliaikaa tuli, mutta kontaktit tuli tehtyä tällä kerralla oikein kunnolla, mikä oli hyvä.

Sää oli lämmin. Saaga rentoutui kevythäkissä ihan rauhallisena. Onneksi se osaa hyvin relata. Kotona se oli ihan poikki. Pari tuntia huilattuani lähdimme Assin kanssa sitten vielä tokotreenaamaan. Otin ruutua targetpurkin kanssa ensin lyhyeltä matkalta. Purkin päällä ja sisällä oli namit. Tarkoitus tuplanamituksella oli vahvistaa Assille paikka-käskyä ja ruutuun jäämistä. Pidensin pikkuhiljaa matkaa ja hyvin koira jäi purkkia vartioimaan ruutuun. Tätä nyt sitten jonkin aikaa jatkamme.

Hyppynoudot menivät hyvin. Sitten Krisse vei kapulaa vähän vinoihin kohtiin. Minä lähetin Assin hakemaan ja jos näytti, että meinaa tulla hypyn ohi, vinkkasin, että hypyn kautta pliis. Ihan hyvin onnistui.

Tunnari oli yhtä huuhaata, mutta löytyi se oikeakin kapula lopulta.

Kyllä näissä liikkeissä vielä työtä riittää! Maanantaina jatketaan tokorintamalla.

Huomenna suuntaamme Lietoon liitämään jälleen. Elsa pääsee Minnilään hoitoon, ettei vanhan tätin tarvitse autossa nökötellä koko päivää. Assi saa tulla turistiksi, kun Saaga ja Windy kisaavat. Jumalattoman pitkä matka edessä. Onneksi on matkaseuraa!