Tänään oli Friidan ja Saagan tokoa. Ihanassa auringonpaisteessa marssittiin viimeistä kertaa kasvihuoneelle, jossa olikin todella trooppiset olosuhteet. Sisälämpötila tavoitteli mittarin mukaan melkein + 40 astetta, joten ihan lämmin tuli treenatessa ja vesipullo oli hyvään tarpeeseen sekä koirille että itselle.

Friidan vuoro oli ensimmäisenä. Aluksi tehtiin maahan-istu-seiso-sivulle-leikkiä. Sitten oli luoksepäästävyyden ja paikallamakuun vuoro. Friida oli oikein rauhallinen luoksenpäästäjä ja paikallamakuu sujui kahden minuutin ajan vain yhdellä palkalla ja täydellä matkalla. Friida käy lonkalle makaamaan, joten sen asento on vino, kun lähden sen luota pois, mutta Saija oli sitä mieltä, että jos Friida ei asentoa vaihda, ei asennosta tarvitse suurta pulttia ottaa. Kotona ruokakupin ääressä Friida kyllä käy makaamaan jalkojensa päälle. Mutta eiköhän se tästä kehity. Sitten tehtiin seuruuta kolmen koiran ryhmässä. Kaikilla alkoi perä vähän vintata pitkässä seuruussa, joten nyt pitää alkaa ottaa 45 asteen kulmassa sivuaskeleita, jotta koira oppii paremmin peräänsä hallitsemaan. Aika vähän me pitkää seuruuta ollaan tehty, joten siinä on meillä sarkaa vielä melkoisesti. Luoksetulossa Friida jäi istumaan ilman Saijan kiinnipitämistä paikoilleen ja istuikin oikein levollisesti kutsuun asti. Sitten piti  jo lähteä viilentelemään oloa ja juomaan.

Saaga teki ensin seuraamista hihnassa. Aika hyvältä näytti. Se teki töitä eikä paineistunut hihnasta. Pääasiassa sen perusasennot jäivät varsin hyvään paikkaan eikä se päässyt keulimaan. Hitaan kävelyn tein todella hitaasti ja ensin Saaga meinasi istua joka askeleella, mutta sitten se sinnikkäästi jatkoi sivulla matkaa.Hihnaseuruuta tullaan jatkamaan kyllä edelleen.

Tunnaria tehtiin seuruun jälkeen. Maassa oli monta monta kapulaa ja oma laitettiin kaikkien niiden taakse. Äärettömän pienellä äänella sanoin Saagalle: etsi. Se lähti pontevasti matkaan ja poimi ensimmäisen vastaan tulevan suuhun. Sitten se tiputti sen ja alkoi haistella rauhassa kaikki kapuloita. Ja se LÖYSI oman ja toi sen minulle. Jes, jes,jes!!! Olinpa tyytyväinen. Kun vielä tuon turhan maistelun saa jonain päivän pois, niin kyllä tästäkin liikkeestä valmista tulee, sanoo optimisti.

Ruutua tehtiin myös. Lähetin aina eri puolelta. Kaksi kertaa ruudussa ei ollut targetia, lopuilla kerroilla oli. Tosi hienosti Saaga menee ruutuun ja vaikka se vähän puuttuvaa targetia etsiskelikin, se oli kuulolla ja kävi makaamaan käskystä. Tämä liike edistyy hyvää vauhtia.

Hyppynoudossa on edelleen palautus löysä. Saaga lähtee rivakasti hypylle ja yhtä rivakasti kapulalle, mutta palautus on jolkotusta.  Siihenpä sitten pitääkin miettiä sitä motivaattoria kovasti.

Sitten meillä alkoikin olla niin kuuma molemmilla, että lähdettiin kotiin kentän kautta, sillä koirat kaipasivat riekkumista. Sitten kiireesti koirat kotiin ja takaisin kasvikselle, sillä seuran esteet roudattiin kesäkentän kontteihin. Ja taas kotiin vaihtamaan likaantuneet vaatteet, sillä seuraavaksi suuntasin entisen työkaverin luo kuvaamaan perheen uusia jäseniä. Hauskoja pentusia siellä olikin.

Sissi on perheen tyttären kolmikuinen malamutin ja jonkun laumanvartijakoiran sekoituspentu. Hellyttävä nyt, mutta varmaan tarjoaa aika haasteen omistajalleen isona.

Perheen melkein nelikuinen toyvillakoira Senni selätti Sissin näin rivakasti.

Pääsiskö tää turvaan, anelee Sissi oven takana.

Perheen kymmenenvuotias toyvillakoira Weera ei ipanoista perusta vaan partioi kettuja ikkunanlaudalla. On kuulemma antanut ketulle kyytiäkin oikein ulvonnan kera. Onneksi kettu on ymmärtänyt paeta eikä päättänyt haukata Weeraa välipalakseen.

Huomenna sitten suunnataan koko koiralauman kanssa Mikkeliin, missä on agilitykisat. Assi ja Friida pääsevät turisteina ihailemaan Saagan ja minun menoani.