Pilvinen aamu, herätys jo kukonlaulun aikaan - ja eikun baanalle. Kouvolassa oli piirimestaruuskisojen virittelyt - kolmosille yksi rata tuomariharjoittelija Allan Mattsonin käsialaa.  Rimat oli nostettu 65 cm:n korkeuteen ja vääntöä riitti ahtaassa tilassa. Voi Allan, minkä teit! 

Meidän meno Assin kanssa sortui jo kolmosputkelle. Lähdettiin lähes yhtä aikaa. Valssasin ennen putkea, koska väärä pää oli otillaan aivan hypyn edessä. Valssi oli myöhässä, täti pyllisti piiiitkälle putken päätä näyttäessään - ja  koira luki ohjausta niin, että hypylle 4 mennään. Vihellys ja hylky! Ihan voi peiliin katsoa tämä naishenkilö, potkia itseään persuksille ja miettiä jälkikäteen, kuinka rataantutustumisessa mietti : selkä suorana, selkä suorana ....Ja se siitä suorasta selästä!  Jatkettiin rataa.  Seuraava hylky tuli putkelta kahdeksan.. Assilla oli hyvä vauhti seiskahypyn jälkeen, enkä saanut sitä kääntymään vasempaan putken päähän vaan oikeaan sujahti oikein sujuvasti. Loppurata meni muuten hyvin, mutta okserin rima tipahti, vaikka ehdittiinkin vähän okseria treenata. Ehkä tuo, että okserin edessä ei ollut muuta kuin kehänauha, sai koiran jo okserin päällä kääntymään  ja potkaisemaan rimaa. Tein takaaleikkauksen ennen okseria, joten sekin saattoi osaltaan vaikuttaa. Hylkyjä tuli tosi paljon, maksinollia 2, ihanneaika 45s alittui parhaalta neljä sekuntia eli aika kireän ajan oli Allan radalleen laittanut.

Mitä tästä opimme? Putkitreeniä ilman valsseja, vahvaa vetoa hankalampaan päähän, vasemman käden käyttöä ohjauksessa...juu, opittavaa on vielä sangen rutkasti. Kilpailukirja jäi odottamaan huomisia kisoja kisatoimistoon, starttasin jäähdyttelyn jälkeen ja oltiin aamupalalla kotona jo ennen puolta yhtätoista.

Eilen oli mölli-BH-koe treeninomaisesti. Assin seuraamiset hihnassa ja ilman hihnaa sujuivat ihan hyvin. Kun vain en sitä tuijottele, ettei se rupea jätättämään. Liikkeestä istuminen meni ihan päin honkia. Sitten kuin sain sen istumaan, kävelin 30 askelta, käännyin ja pysähdyin. Tuomari heilautti Assin takana kättä - ja mitä tekee koira. Lähtee hiissaamaan itseään minua kohti, vaikka piti olla toisin päin. Argh! Jonkunlainen uusintasuoritus saatiin tehtyä oikeinkin. Tää ei tule kokeessa onnistumaan. Jäisi nyt edes paikalleen vaikka missä asennossa! Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo olivat priimaa. Sitten se paikallamakuu. Assi on ollut pomminvarma makaaja aina. Mitä tekee koira kesken kaiken? Lähtee taas hiissaamaan itseään minun luokseni. Nappasin kaulapannasta (neiti piippasi ja otti värjyvän ilmeen) ja sanomatta sanaakaan vein koiran paikoilleen ja hiukan tylyllä äänellä käskin maahan. Neiti vissiin loukkaantui tästä kohtelusta, sillä vaikka se makasi loppusuorituksen paikallaan, niin kun käännyin palaamaan koiran luokse, se lähti pois paikaltaan, poispäin minusta ilmeellä:"Sä tule kuitenkin HAKKAAMAAN minut!" Sain sen käskyllä maahan, menin eteen, kehuin ja sivulta vapautin. Voi kiesus, millainen herkkä sielu ja teatterin primadonna hän onkaan! Jotenkin tokotyyppisissä jutuissa epäonnistuminen saa sen paineistumaan ihan pienestä, vaikka kuinka lempeästi yritän sitä uudestaan ohjata. Pitää nyt parin viikon aikana käydän harjoittelemassa kisakentällä pari makuut ihan varan vuoksi tosi hyvällä herkkupalkalla. Paikallaolo on kuitenkin yksi tärkeimmistä bh-osioista.