Ei armoa tunneta, vaan taas vei tiemme harjoituksiin. Oman ryhmän agitreenit olivat vuorossa, eikä tehnyt kummallakaan, Saagalla eikä minulla, heikkoa. Taidetaan olla hurahtaneita. Rakennettiin CleanRun-lehden rata. On tuo rakentamishomma oma taiteenlajinsa. Välillä saa miettiä päänsä puhki kulmia ja välimatkoja ja vaikka kuinka yrittää asetella, jossain menee pieleen. Mutta sinänsä mielenkiintoista haasteellisuutensa takia. Ratapohja ja eka treeni oli tällainen:

Haasteellisin kohta oli vienti 2-3-4-5. Miten viedä taloudellisin käännöksin vitoselle asti. Peruutus, joka ei niin järin vahva ole meikäläisellä, oli paras ratkaisu kolmoselta eteenpäin. Nelosesta vitoseen tarvittiin aika pieni vetoliike, ja homma pelitti.

Toinen treeni samalla radalla oli tällainen:

Jaahas, huomaan, että olen jättänyt yhden hypyn numeroimatta. Siis neloselta ei mennä putkeen suoraan, vaan hypyn 11 kautta.  Jotta alkukaarre olisi pieni, vedin kakkosen yli peruuttamalla ja sitten sännäten kohti kolmoshyppyä. Fiksuinta olisi varmaan ollut olla hypyn 4 takan koko ajan, mutta leikkasin vasta seuraavan hypyn kohdalla. Ei ollut kaikkein sujuvin juoksulinja koiralla. Hyvin Saaga starttasi putkeen ja meni kepeille. Kun putki häämötti edessä, se lopetti pari kertaa kesken. Kun maltoin odottaa putken suulla, lähettää kepeille ja kiiruhtaa kepeillä ohi, koira teki kepit vauhdilla ja kunnolla. Sitten alkoivat haasteet. Joka koira hyppäsi hypyn 9 väärään suuntaan. Sain Saagan toimimaan, kun jälleen peruuttamalla ja vasenta kättä käyttäen vedin sen hypyn ohi ja sitten heitin hypyn yli. Sitten rivakasti hypyn kymmenen nurkalle, josta taas peruuttamalla heitto hypyn yli ja jaakotus hypylle 11. Ensin jaakotin niin tiiviisti, että Saaga tuli hyppyjen välistä, mutta kun vähän työnsin enemmän hypylle, homma toimi tosi hyvin ja käännös oli tiivis.

Päivän sana oli siis peruutus, ja vaikka se tuntuu vähän omituiselta, minulle vakuutettiin, että meno oli ollut ihan kelpoista. Ja jaakotushomma oli kyllä toimiva. Jälleen oli hyvä mieli treeneistä lähtiessä. Tässä ei kouluteta niinkään koiraa kuin ohjaajaa, mikä on minulle tosi tärkeä asia.

Elsa on taas kunnossa. Ihana juttu!