Ihanista syyssäistä ja auringosta ollaan saatu nauttia. Ruskaväreistä puhumattakaan. Aamulla nautin upeasta näkymästä joen yli sillalla ajaessani, kun tyyneen veden pintaan heijastuivat  ruskapuiden peilikuvat. Olisi pitänyt olla kamera. Mutta vähän väriä päivään tälläkin kuvalla.

Olipa "hauska" palata kotiin, kun ovea avatessa leijui koirankakan lemu - ja eteisen matto oli nurkasta syöty. Epäilen, että gaggelström ei mene juniorin piikkiin vaan ehkä Assin, meidän herkkävatsan, mutta matto on taattua Friida-kamaa. Nyt sitten mietitään, kannattaako mattoa laittaa enää takaisin lattialle, sillä kerran aloitettu kulma voi houkuttaa jatkamaan harrastusta. Nyt kun tyynyt (joiden nurkkia Friida nakersi) on päiväksi laitettu kaappiin, on neiti suuntaamassa kohti uusia ulottuvuuksia näemmä. Saaga harrasti verhoja ja tauluja, tytär tyynyjä ja mattoja. Haluavat vissiin, että kodin pienet sisustustarvikkeet uudistuvat vähän rivakampaa tahtia.

Äsken oli Saagan tokotreenit. Suuntauduimme nyt voittajaliikkeisiin. Paikallamakuu sujui tupla-maahankäskyä lukuunottamatta hienosti, samoin paikalla istuminen. Sitten tehtiin uramme ensimmäinen ja toinen hyppynouto. Ainoa ylimääräinen käsky oli paluussa "hyppy". Saaga teki liikkeen hienosti ja kokeenomaisesti. Metskua se haki ja palautti laukalla aivan intona. Hyvin hämmentävää! Ruudussa kävimme tahtojen taistelua. Viime kerralla käskin pari kertaa Saagan ruudussa maahan ja nyt se sitten päätti ihan omatoimisesti mennä maahan ilman käskyä. Saaga menee ruutuun todella hyvällä vauhdilla, mutta käsky "odota" käskee sen seisomaan paikallaan vaikka maailman tappiin. Kun ei tarjottu makuu kelvannut, se rupesi istumaan. Minä nostin pyllyn ylös useamman kerran. Ja Saaga täräytti persuksen tantereeseen melkein saman tien. Loppuviimein asiasta "neuvoteltuamme" Saaga päätti jäädä seisomaan ja odottamaan, että saavun paikalle. Tähän oli hyvä lopettaa ruudun harjoitus. Sitten Saija kutsuikin meitä jo ryhmään seuraamaan. Kyllä oli Saaga nöyrää ja kuuliaista tyttöä, ja teki aivan huippuhyvää seuraamista, tarkkoja kääntymisiä, askelsiirtymiä ja rytminvaihtoja. Tunnarikapulaa piilottelin puskaan, josta Saaga sen etsi nenää käyttäen. Lisäksi lopussa heitin kapulan lähelle ja haetutin sitä napaten sen nopeasti suusta,ennenkuin Saaga alkaa sitä pureksia. Lopuksi tehtiin vielä leikinomaista istu- maahan- seiso-vaihtelua pallopalkalla. Ja sitten koira kotiin syömään. Puoli kahdeksalta olikin jo aika pimeä.